No niin nyt on Joulut ja Uuden Vuodet vietetty suklaat syöty on aika palata koneen ääreen. Pientä alkukankeutta, huomenna ensimmäisen tehtävän dead line ja juuri sain sen lisättyä tuonne Moodleen.
Nyt alkoi opetus, ohjaus ja arviointi kurssi joka on laajuudeltaan isoin. Ensimmäisenä piti pohtia osaamisperusteisuutta ja työelämävastaisuutta. Tuo sana osaamisperusteisuus kuulostaa niin vieraalta, käytännössä opiskelijan yksilölliset tarpeet ja kyvyt tulee huomioida ja opiskelua voi suorittaa joustavaa oppimispolkua myöden. Tehtävässä piti tutustua oman ammattialan ( harjoitteluoppilaitoksen ) opetussuunnitelmaan ja minulla se on lähihoitajakoulutus. Tässä aina välillä käy mielessä olisiko sittenkin pitänyt mennä sinne todelliseen oman alan paikkaan eli amk terveydenhoitajakoulutukseen harjoittelemaan. Lähihoitaja koulutus on kuitenkin itselle vieras, mutta toisaalta kyllähän tässä oppii kun opetussuunnitelmaan perehtyy. Tutustuin nyt ensimmäistä kertaa tarkemmin Keudan tarjontaa ja en ollut uskoa kuinka monta erilaista oppimispolkua siellä on tarjolla on Sporttihirmua ja Maailmanmatkaajaa jne. jotenkin nuo nimet tuntuvat hieman naiveilta. Sanooko joku 16 v teinipoika opiskelevansa Sporttihirmu polkua pitkin. Toisaalta antaahan tuo opiskelusta aika hauskan kuvan " mitäs me maailmamatkaajat". Pitääkin kysyä Nurmijärven Keudasta miten nämä polut käytännössä toimivat.
Itselle jäi mieleen tuosta yksilöllisyydestä erilaiset harjoittelupaikat ja ajat. Yhden tytön kohdalla mm. opettaja totesi jollet nyt kykene tätä suorittamaan niin ei hätää tämä voidaan keskeyttää ja jatkat myöhemmin ei tämä maailmaa kaada. Opiskelija oli ollut harjoittelusta jo useita päiviä poissa ja tuli tunne, että työnteko ei nyt vain maistunut. Toisaalta jopa hämmästelin kuinka helposti harjoittelu olisi voitu keskeyttää ja opettaja oli valmis järjestelemään uutta työssäoppimisjaksoa, joka kuitenkin vaatii taas tarkkaa selvittelyä mihin opiskeluväliin ko. jakso mahtuu. Erityistä tuon tarvetta on kuulemma niin paljon ( tätä korostivat sekä opettaja että terveydenhoitaja ), että jos halutaan että suurin osa valmistuu niin on pakko räätälöidä opetusta jokaiselle sopivaksi.
Toisaalta nyt kuin luin noita lähihoitajkoulutuksen pakollisten kurssien sisältöä ja sitä mitä opiskelijan on sen jälkeen osattava, niin ei tuo mitään pilipalia ole ollenkaan, kova vaatimustaso heillä on jotenkin tuntuu, että olisi voinut melkein lukea sairaanhoitajan opetussuunnitelmaa. Työssäni pohdinkin sitä miksi lähihoitaja koulutus ei ole enää saman katon alla sairaanhoitajjien kanssa. Jotenkin tuntuu, että olisi hyödyllistä jos saman alan osaajia olisi samassa paikassa jakamassa osaamistaan. No tätä tässä kevään aikana varmaan pähkäilen useamman kerran.