Jatkoa eiliseen kirjoitukseen koskien lähihoitaopiskelijoiden opettajien työhön tutustumista. Ammattiaineiden opettajien lisäksi seurasin ruotsin ja media alan opettajien työskentelyä. Muistan, että ruotsi ei ollut peruskoulussa monenkaan mieleen ja sama näyttää jatkuvan ammatillisessa oppilaitoksessa. Olin todella hämmentynyt ja harmissani tälläiselläkö innolla noita kieliä halutaan oppia siis todellisuudessa ei tulla juuri mitään oppimaan. Osa opiskelijoista tuli 30 min myöhässä (tunti kestää 45 min) ruokatunnille lähdettiin minuutin tarkkuudella kesken opettajan puheen (johon opettaja ei reagoinut mitenkään). Kirjat olisi pitänyt tässä vaiheessa syksyä jo kaikilla olla ( se puuttui monelta ) , läksyt oli tehnyt noin puolet(kappaleen suomennos) jonka vuoksi opettaja luki koko kappaleen itse ( miksi,eikö tässä vaiheessa viimeistään olisi pitänyt laittaa opiskelijat töihin). Suomennoksen jälkeen opettaja antoi kirjasta tehtävän jota opiskelijat alkoivat itsenäisesti tehdä, vieressäni istuva poika ei päässyt otsaketta pidemmälle, hän alkoi google kääntäjän kanssa tehdä tehtävää, sanoin ettei tuo ole hyvä tapa koska kirjassa oli hyvä sanasto. Tehtävä oli pojalle selkeästi hyvin vaikea, opettaja istui oman pöytänsä takana tehden jotain muita kirjallisia juttuja. En mennyt ruokatunnin jälkeen enää ruotsin tunnille, mutta kyllä tässä moni asia meni mielestäni pieleen. Opiskelijat valuvat tunnille pikkuhiljaa ovi kävi 30 min jatkuvasti, tehtävien tekoa ei nähdä tarpeelliseksi, opettaja ei varsinaisesti opettanut vaan teki opiskelijoiden tekemättä jääneet läksyt ja sen jälkeen pyysi opiskelijoita itsenäisesti tekemään tehtäviä joita ainakaan kaikki eivät osanneet.
Mielestäni viimeistään luokassa olisi opiskelijat pitäneet itse suomentaa kappale, opiskelijat eivät voi vaeltaa luokkaan milloin haluavat ja sieltä ei lähdetä kesken kaiken sen verran pitää arvostaa opettajan työtä. Tämä ei synny rangaistuksen pelossa, mutta kyllä tässä jämäkämpi ote mielestäni pitäisi olla ja jollain keinoin saada opiskelijoiden arvostus ja ymmärrys miksi sitä ruotsia kannattaisi osata.
Media opettajan tunnilla editointiin videoita ,aihe kiinnosti nuoria vaikkakin tälläkin tunnilla aika moni selaili koneella nettiä kun olisi pitänyt tehdä hommia.
Iltapäivällä viimeisenä kävin vielä jututtamassa terveydenhoitajaa. Hän kertoi, että kyllä työssään aika äidillisesti joutuu usein olemaan , onhan moni kovasti vielä nuori. Ongelmaa aiheuttaa terveydenhuollon henkilöstön vaitiolovelvollisuus. Terveydenhoitaja kertoi tietävänsä paljon asioita nuorista mitä opettajat eivät tiedä vaikka heidän olisi hyvä tietää. Opiskelijat olisi saatava ymmärtämään, että yhteistyö terveydenhuollon ja opettajien kesken on hyödyllistä jotta opettajat pystyvät huomioimaan mm. opiskelijoiden erityisiä tarpeita tai rajoituksia omassa opetuksessaan.
Kaiken kaikkiaan erittäin opettavainen ja hyödyllinen jakso, vaikkakin huoli jäi siitä millaisilla opeilla meille lähihoitajia valmistuu.
maanantai 5. joulukuuta 2016
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Tesekur
Minulla on ollut hyvin poikkeuksellinen syksy kolme ulkomaan reissua, mutta samalla päässyt testaamaan ja toteamaan, että verkkokurssi opinnot onnistuvat vaikka täältä Turkin Kusadasista.
Pitää kuitenkin nyt tehdä yhteenvetoa tutustumisjaksostani joka jäi ennen matkaa. Toisella viikolla pääsin seuraamaan neljän eri opettajan tunteja. Kahden ammattiaineita ja kahden yleisaineita opettavan joista kolme oli naisia ja yksi mies. Mielenkiintoisia havaintoja opettamisesta. Mies opettajan tunti oli Lanu opiskelijoille ( lapset ja nuoret osaamisalue) tunti oli toiminnallinen.Opiskelijat valmistivat lorukortteja päiväkoti harjoittelua varten,opiskelijat olivat selvästi innostuneita kun pääsivät askartelemaan.Olen huomannut saman myös aikuisten kursseja ohjatessa, aikuisetkin tykkäävät tehdä helppoja askartelutehtäviä. Opettajalla oli mukava rento tyyli luokkaa ohjatessa, opiskelijat ja minä myös samalla lailla (opettajan määräyksestä :) ) teimme kortteja ja opettaja siinä samalla ohessa kyseli opiskelijoilta muistoja lapsuudesta mitä satuja olivat kuulleet mitä loruja muistavat joita sitten voivat kertoa päiväkodissa. Hän sai opiskelijat pysymään kuulolla ja työn touhussa koko tunnin toisaalta tunnin aihe antoi siihen hyvät mahdollisuudet.
Seuraava tunti oli samalle ryhmälle mutta eri opettaja.Tunnin aihe liittyi syrjäytymiseen.Opettaja käytti learning cafe opetusmenetelmää joka oli opiskelijoille uusi tapa jakaa ajatuksia.Menetelmä sopi mielestäni kyseiselle tunnille hyvin ainoa miinus oli mielestäni aika.Tunti oli 45 min.josta noin 15 min alkuselvittelyyn kuka on paikalla ja mitä ja miten tänään tunnilla työskennellään joten noin 30 min oli tehokasta työskentelyaikaa.Toisaalta jos tiedetään, että ihminen pystyy kunnolla keskittymään 20 min intensiivisesti ( muistanko oikein) niin onko tälläiset lyhyet sessiot kuitenkin parempia, ne tuntuvat niin kovin lyhyiltä jos vertaa 1,5 tunnin luentoihin.
Ehkä noudatan tässä nyt samaa aikataulutusta jatkan hetken päästä merhaba siihen asti.
Pitää kuitenkin nyt tehdä yhteenvetoa tutustumisjaksostani joka jäi ennen matkaa. Toisella viikolla pääsin seuraamaan neljän eri opettajan tunteja. Kahden ammattiaineita ja kahden yleisaineita opettavan joista kolme oli naisia ja yksi mies. Mielenkiintoisia havaintoja opettamisesta. Mies opettajan tunti oli Lanu opiskelijoille ( lapset ja nuoret osaamisalue) tunti oli toiminnallinen.Opiskelijat valmistivat lorukortteja päiväkoti harjoittelua varten,opiskelijat olivat selvästi innostuneita kun pääsivät askartelemaan.Olen huomannut saman myös aikuisten kursseja ohjatessa, aikuisetkin tykkäävät tehdä helppoja askartelutehtäviä. Opettajalla oli mukava rento tyyli luokkaa ohjatessa, opiskelijat ja minä myös samalla lailla (opettajan määräyksestä :) ) teimme kortteja ja opettaja siinä samalla ohessa kyseli opiskelijoilta muistoja lapsuudesta mitä satuja olivat kuulleet mitä loruja muistavat joita sitten voivat kertoa päiväkodissa. Hän sai opiskelijat pysymään kuulolla ja työn touhussa koko tunnin toisaalta tunnin aihe antoi siihen hyvät mahdollisuudet.
Seuraava tunti oli samalle ryhmälle mutta eri opettaja.Tunnin aihe liittyi syrjäytymiseen.Opettaja käytti learning cafe opetusmenetelmää joka oli opiskelijoille uusi tapa jakaa ajatuksia.Menetelmä sopi mielestäni kyseiselle tunnille hyvin ainoa miinus oli mielestäni aika.Tunti oli 45 min.josta noin 15 min alkuselvittelyyn kuka on paikalla ja mitä ja miten tänään tunnilla työskennellään joten noin 30 min oli tehokasta työskentelyaikaa.Toisaalta jos tiedetään, että ihminen pystyy kunnolla keskittymään 20 min intensiivisesti ( muistanko oikein) niin onko tälläiset lyhyet sessiot kuitenkin parempia, ne tuntuvat niin kovin lyhyiltä jos vertaa 1,5 tunnin luentoihin.
Ehkä noudatan tässä nyt samaa aikataulutusta jatkan hetken päästä merhaba siihen asti.
sunnuntai 20. marraskuuta 2016
SAHU:a, HOHU:a, TOPPI:a
Opettajan työhön tutustuminen jatkui viime viikolla. Kolmantena päivänä oli SAHU:lle tunti muistisairauksista. Nämä erilaiset lyhenteet saavat hymyilemään, siis tässä on kyseessä sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisalueen valinnut ryhmä.
Tunti oli mielestäni erittäin hyvin valmisteltu. Kun pääsimme kouluun kävimme samantien avaamassa luokan oven ja päästimme jo kouluun saapuneet nuoret sisään ja opettaja antoi heille tehtävän jota he alkoivat heti itsenäisesti tekemään. Tunnin aiheena oli siis muistisairaudet, opettajalla oli paljon omakohtaista työn kautta tullutta kokemusta asiasta, jota hän jakoi opiskelijoille. Aiheeseen liittyvä esitys oli tallennettu Moodleen josta opettaja kävi sitä lävitse. Kaikki Moodleen kerätty aineisto oli opettajan itse hankkimaa eri lähteistä, hän oli myös linkittänyt sinne erilaisia aiheesen liittyviä videoita.
Sairaanhoidon ja huolenpidon tunneille kuuluu yksi kirja, valitettavasti tätä ainutta kirjaakaan ei ollut kaikilla mukana. Opettaja lainasi oman kirjansa yhdelle oppilaalle jotta he pääsivät tekemään opettajan antamaa tehtävää, jossa haettiin erilaisia aiheeseen liittyviä asioita kirjasta. Kaikki tunnilla olevat opiskelijat ovat jo olleet useammassa työssä oppimisjaksolla jossa he ovat kohdanneet muistisairaita. Samoin heistä monet ovat olleet lomilla ja nyt opiskelun ohessa työssä paikoissa, jossa he hoitavat muistisairaita. Tästä huolimatta kukaan ei ollut valmis kertomaan kokemuksiaan spontaanisti itse, vaan ne piti erikseen jokaiselta opiskelijalta kysyä. Tämä on jotain sellaista joka tuntuu kaikkein vieraaammalta ja erilaiselta jos vertaan aikuisten opettamista mistä minulla kokemusta. Keskustelen syntyminen tuntuu olevan erittäin vaikeaa. Tytöt kyllä istuvat kiltisti paikallaan ja tuntuvat kyllä kuuntelevan ja melko hyvin keskittyvänkin aiheeseen, mutta en voi sanoa, että he vaikuttaisivat millään lailla innostuneilta. Ehkä 17-18 vuotiaat tytöt eivät vain voi olla innostuneita muistisairauksista vai voivatko? Toisaalta vakavasti miettien tämä ryhmä on kuitenkin valmistumassa reilun puolen vuoden sisällä, eikö kuitenkin olisi tässä vaiheessa tärkeää, että yrittäisi saada opiskelusta kaiken mahdollisen irti, pian he ovat omillaan. Opettaja kyllä mielestäni yritti monin keinoin saada nuoria jakamaan kokemuksiaan. Tunnilla oli mukava rento tunnelma, opettaja kulki luokassa istui välillä pöydän reunalla välillä seisoi luokan edessä. Opettaja selkeästi osasi opettetavasta asiasta paljon hän kertoi useita käytännön esimerkkejä, hän käytti pienryhmä työskentelyä, esitti aiheeseen liittyvän videon.
Samaa aihetta jatkettiin seuraavana päivänä silloin tunnilla oli vain kolme opiskelijaa. Mm. kaksoistutkinnon suorittaminen asettaa omat vaikeutensa, kaikkia kursseja ei pystytä saamaan eri aikaan vaan lukion ja ammatillisen oppilaitoksen kursseja on päällekkäin. Nyt tällä tunnilla opiskelija oli joutunut valitsemaan matematiikan kertaustunnin ja neurologia tunnin välillä ja nähnyt nyt matematiikan tärkeämmäksi. Suurempi osa lähihoitajaopiskelijoista on valinnut LANU:n eli lasten ja nuorten osaamisalueen, tästä johtuen tässä ryhmässä on vain kuusi oppilasta josta siis puolet oli nyt poissa. Tällä tunnilla opettajalla oli opetusmateriaalina artikkeli erittäin hyvin järjestetystä muistisairaiden hoivakodista, opiskelijat etsivät artikkelista vastauksia opettajan esittämiin kysymyksiin. Jos vertaan omaa työtäni työterveyshoitajana jossa käytän työnantajalta tulevia kyselylomakkeita yms. vastaanotolla käytettävää materiaalia, niin opettajan työssä saa olla huomattavasti luovempi siinä mitä ja miten asioista esität, toisaalta joudut itse luomaan kaiken esitettävän asian.
Oppituntien lisäksi kävimme omaishoitajaperheessä, missä opiskelija on työssä oppimisjaksolla. Käynti oli pelkästään keskustelua koska omaishoidettava ei juuri nyt ollut kotona tämä oli kyllä opettajalla tiedossa. Tärkeintä oli saada kuulla miten opiskelija ja omaishoitaja kokevat työssä oppimisjakson alkaneen. Opiskelija sai erittäin hyvää palautetta, toisaalta tuntui että omaishoitaja oli pyytänyt opiskelijaa tekemään vielä hyvin vähän. Opettaja kannusti sekä opiskelijaa että omaishoitajaa sopimaan myös perushoidollisista tehtävistä, tähän mennessä opiskelija oli etupäässä ulkoillut hoidettavan kanssa. Ilman opettajan asiaan puuttumista jakso olisi saattanut jatkua hyvin suppeiden tekemisten merkeissä.
Perjantai päivän päätti tutustumiskäynti apuvälinekeskus Respectaan. Mukana oli useampi lähihoitajaopiskelija ryhmä ja muutama hyvinvointiteknologian opiskelija. Paikkaan on kuulemma hankala opiskelijaryhmien päästä koska tulijoita olisi niin paljon, mutta nyt opettajat olivat käynnin saaneet järjestettyä ja homma toimi hyvin. Opettaja ajoi koulun autoa johon suurin osa mahtui, osa tuli omilla autoillaan. Ryhmä käyttäytyi hyvin, yhtään kysymystä ei kukaan nuori esittänyt, mutta kaikki ainakin kuuntelivat keskittyneesti ja kiersivät taloa kiltisti oppaan johdolla. Oma päiväni päättyi kouluruokailuun johon osallistui vain muutama, totesimme että siinä vaiheessa kun nämäkin nuoret joutuvat maksamaan kouluruuasta he saattavat muistella kaiholla näitä ammatillisen oppilaitoksen ilmaisia ruokia.
Tunti oli mielestäni erittäin hyvin valmisteltu. Kun pääsimme kouluun kävimme samantien avaamassa luokan oven ja päästimme jo kouluun saapuneet nuoret sisään ja opettaja antoi heille tehtävän jota he alkoivat heti itsenäisesti tekemään. Tunnin aiheena oli siis muistisairaudet, opettajalla oli paljon omakohtaista työn kautta tullutta kokemusta asiasta, jota hän jakoi opiskelijoille. Aiheeseen liittyvä esitys oli tallennettu Moodleen josta opettaja kävi sitä lävitse. Kaikki Moodleen kerätty aineisto oli opettajan itse hankkimaa eri lähteistä, hän oli myös linkittänyt sinne erilaisia aiheesen liittyviä videoita.
Sairaanhoidon ja huolenpidon tunneille kuuluu yksi kirja, valitettavasti tätä ainutta kirjaakaan ei ollut kaikilla mukana. Opettaja lainasi oman kirjansa yhdelle oppilaalle jotta he pääsivät tekemään opettajan antamaa tehtävää, jossa haettiin erilaisia aiheeseen liittyviä asioita kirjasta. Kaikki tunnilla olevat opiskelijat ovat jo olleet useammassa työssä oppimisjaksolla jossa he ovat kohdanneet muistisairaita. Samoin heistä monet ovat olleet lomilla ja nyt opiskelun ohessa työssä paikoissa, jossa he hoitavat muistisairaita. Tästä huolimatta kukaan ei ollut valmis kertomaan kokemuksiaan spontaanisti itse, vaan ne piti erikseen jokaiselta opiskelijalta kysyä. Tämä on jotain sellaista joka tuntuu kaikkein vieraaammalta ja erilaiselta jos vertaan aikuisten opettamista mistä minulla kokemusta. Keskustelen syntyminen tuntuu olevan erittäin vaikeaa. Tytöt kyllä istuvat kiltisti paikallaan ja tuntuvat kyllä kuuntelevan ja melko hyvin keskittyvänkin aiheeseen, mutta en voi sanoa, että he vaikuttaisivat millään lailla innostuneilta. Ehkä 17-18 vuotiaat tytöt eivät vain voi olla innostuneita muistisairauksista vai voivatko? Toisaalta vakavasti miettien tämä ryhmä on kuitenkin valmistumassa reilun puolen vuoden sisällä, eikö kuitenkin olisi tässä vaiheessa tärkeää, että yrittäisi saada opiskelusta kaiken mahdollisen irti, pian he ovat omillaan. Opettaja kyllä mielestäni yritti monin keinoin saada nuoria jakamaan kokemuksiaan. Tunnilla oli mukava rento tunnelma, opettaja kulki luokassa istui välillä pöydän reunalla välillä seisoi luokan edessä. Opettaja selkeästi osasi opettetavasta asiasta paljon hän kertoi useita käytännön esimerkkejä, hän käytti pienryhmä työskentelyä, esitti aiheeseen liittyvän videon.
Samaa aihetta jatkettiin seuraavana päivänä silloin tunnilla oli vain kolme opiskelijaa. Mm. kaksoistutkinnon suorittaminen asettaa omat vaikeutensa, kaikkia kursseja ei pystytä saamaan eri aikaan vaan lukion ja ammatillisen oppilaitoksen kursseja on päällekkäin. Nyt tällä tunnilla opiskelija oli joutunut valitsemaan matematiikan kertaustunnin ja neurologia tunnin välillä ja nähnyt nyt matematiikan tärkeämmäksi. Suurempi osa lähihoitajaopiskelijoista on valinnut LANU:n eli lasten ja nuorten osaamisalueen, tästä johtuen tässä ryhmässä on vain kuusi oppilasta josta siis puolet oli nyt poissa. Tällä tunnilla opettajalla oli opetusmateriaalina artikkeli erittäin hyvin järjestetystä muistisairaiden hoivakodista, opiskelijat etsivät artikkelista vastauksia opettajan esittämiin kysymyksiin. Jos vertaan omaa työtäni työterveyshoitajana jossa käytän työnantajalta tulevia kyselylomakkeita yms. vastaanotolla käytettävää materiaalia, niin opettajan työssä saa olla huomattavasti luovempi siinä mitä ja miten asioista esität, toisaalta joudut itse luomaan kaiken esitettävän asian.
Oppituntien lisäksi kävimme omaishoitajaperheessä, missä opiskelija on työssä oppimisjaksolla. Käynti oli pelkästään keskustelua koska omaishoidettava ei juuri nyt ollut kotona tämä oli kyllä opettajalla tiedossa. Tärkeintä oli saada kuulla miten opiskelija ja omaishoitaja kokevat työssä oppimisjakson alkaneen. Opiskelija sai erittäin hyvää palautetta, toisaalta tuntui että omaishoitaja oli pyytänyt opiskelijaa tekemään vielä hyvin vähän. Opettaja kannusti sekä opiskelijaa että omaishoitajaa sopimaan myös perushoidollisista tehtävistä, tähän mennessä opiskelija oli etupäässä ulkoillut hoidettavan kanssa. Ilman opettajan asiaan puuttumista jakso olisi saattanut jatkua hyvin suppeiden tekemisten merkeissä.
Perjantai päivän päätti tutustumiskäynti apuvälinekeskus Respectaan. Mukana oli useampi lähihoitajaopiskelija ryhmä ja muutama hyvinvointiteknologian opiskelija. Paikkaan on kuulemma hankala opiskelijaryhmien päästä koska tulijoita olisi niin paljon, mutta nyt opettajat olivat käynnin saaneet järjestettyä ja homma toimi hyvin. Opettaja ajoi koulun autoa johon suurin osa mahtui, osa tuli omilla autoillaan. Ryhmä käyttäytyi hyvin, yhtään kysymystä ei kukaan nuori esittänyt, mutta kaikki ainakin kuuntelivat keskittyneesti ja kiersivät taloa kiltisti oppaan johdolla. Oma päiväni päättyi kouluruokailuun johon osallistui vain muutama, totesimme että siinä vaiheessa kun nämäkin nuoret joutuvat maksamaan kouluruuasta he saattavat muistella kaiholla näitä ammatillisen oppilaitoksen ilmaisia ruokia.
keskiviikko 16. marraskuuta 2016
Tutustumista opettajan elämään
Opintoihimme kuuluu myös käytännön harjoittelua, ensin tutusmisjakso ja myöhemmin itse opetusharjoittelua.
Olen nyt ollut kaksi päivää tutustumassa Nurmijärven Keudan lähihoitajakoulutukseen, vielä neljä päivää jäljellä, onneksi.
Nurmijärvellä on kaksi hoitoalan opettajaa, toinen peruskoulutukseltaan psyk. sairaanhoitaja ja toinen terveydenhoitaja. Terveydenhoitaja on minun ohjaajani ja tuttuni jo vuosien takaa, sattumalta meillä saman koulutuksen lisäksi myös samannimiset lapset :)
Lähihioitajaopiskelijoita on n. 60 neljä ryhmää kolme peruskoulupohjaista ja yksi yo-pohjainen. Kaksoistutkintoa suorittaa muutama. Erikoistumislinjoja on kaksi, lasten ja nuorten hoito ja kasvatus sekä sairaanhoito ja huolenpito.
Maantaina oli ainoastaan kolmatta vuotta opiskeleville ensiapu kertausta. Tämän piti toinen hoitoalan opettaja ei minun varsinainen ohjaaja. Kaikki ryhmässä olevat ovat tyttöjä, heitä oli tunnilla n. 15. Kun tässä blogissa on tarkoitus pohtia opettajan ammattia niin tämä tunti antoi heti pohtimisen aihetta. Kaikki tulivat ajoissa paikalle joka sinänsä kuulemma harvinaista. Opettajat kertovat, että ikä vaikuttaa hyvin paljon siihen millaisella asenteella opiskellaan, peruskoulusta suoraan tulleet tulevat yleensä myöhässä, kun taas lukion jo käyneet ovat aina ajallaan. No nämä tytöt ovat opiskelleet jo kolme vuotta joten jämptiyttä on jo tullut, mutta ei kuitenkaan vaatetuksen suhteen. Lähes kaikki jäivät istumaan tuoleihin paksut talvitakit päällä, huivit kaulassa, kahvimuki toisessa ja sämpylä tms. syötävä toisessa kädessä. Ajattelin, että tästä taidetaankin lähteä samantien ulos treenaamaan kun juuri kukaan ei ns. asettautunut opiskelemaan ja kaivannut laukustaan muistiinpanovälineitä. Myöhemmin minulle kerrottiin, että erittäin harva tekee mitään muistiinpanoja millään tunnilla. No tämä takki juttu kyllä ihmetytti. Opettaja kertoi myöhemmin tekevänsä työn ohessa myös väitöskirjaa, ja hän kertoi myös että hänellä nyt niin paljon tunteja että on viimeiset kolme sunnuntaita tehnyt vain tuntivalmisteluita. Tämä väsymys jotenkin näkyi tai ainakin minulle heräsi heti työterveyshoitajan huoli jaksamisesta kun tunti alkoi.
Tunnissa ei ollut selkeää tomeraa alkua, oppilaat istuivat siis takki päällä tuolit melko sikin sokin, osalla niin etteivät nähneet taululle missään vaiheessa. Opettaja kehotti tyttöjä kaksi kertaa riisumaan takit jonka jälkeen he sen tekivät. Siis opettaja pitää sanoa näille lähes aikuisille naisille missä vaatteissa sisällä ollaan?! Opettaja kertoi että on juuri vasta itse käynyt ea-opettaja kurssin ja tämä oli ensimmäinen tämän sisältöinen kurssi. Mieheni on toiminut ensihoitajana ja ensiapukouluttajana.Minulla olisi korkea kynnys lähteä opettamaan asioita mistä minulla niin vähän käytännön kokemusta en ole esim. koskaan ollut elvytystilantessa. Olen itse ollut ea- kurssilla missä olen kuullut erittäin paljon käytännön esimerkkejä oikeasta elämästä joka teki kurssin hyvin antoisaksi. No todellisuudessa sinulla ei voi olla kaikesta opettettavasta aiheesta omakohtaista kokemusta, mutta kyllä esimerkit rikastuttavat.
Kuvittelin että opettajien ea- koulutus antaa hyvää valmista materiaalia mitä voi suoraan käyttää, mutta opettaja kertoi tehneensä koko esityksen itse. Muutenkin kuulin, että lähes kaikki opetusmateriaali tehdään itse, muiden esityksiä ei käytetä. Tämä yllätti, olen tottunut kurssityössä, että hyväksi koettua materiaalia kannattaa jakaa voihan sitä tarvittaessa muokkailla enemmän oman näköiseksi.
Kyseessä oli siis ea- kertaus kahden vuoden takaiseen ea-perusteisiin. Jos väliä ollut kuitenkin jo kaksi vuotta niin uskon, että aika perusteita olisi ollut tarve taas käydä. Käytännön harjoitteet olivat hyviä ne tehtiin pienissä 4- 5 opiskelijan ryhmissä.Mutta jäin kaipaamaan selkeää esitystä ja jo alkuun tytöt jämäkämmin kuulolle. Saatan olla naivi ja usko aiheiden kiinnostavuuteen saattaa karista, mutta näin uutena voi kaikkea toivoa. Epäselväksi jäi oliko materiaali jostain saatavissa, toisaalta siinä oli vain avainsanoja aiheesta joka ei välttämättä auta muistamaan nykyisiä elvytysohjeita.Kellään tytöistä ei ollut mitään muistiinpanovälineitä esillä.
Seuraava päivä ei alkanut juurikaan tehokkaammin, kyseessä oli tunti jossa piti olla muutamia opiskelijoita tekemässä Moodlessa olevia tehtäviä, osalla oli jo kurssi tehty. No tälle tunnille ei sitten saapunut kukaan! Opettaja soitteli muutaman perään, eivät vastanneet ja laittoi heille sitten tekstarin että tehkääpäs kotona töitä. Hän oli sitä ennen käynyt Moodlesta tarkastamassa moniko oli kyseistä kurssia lähitunteina käynyt tekemässä, no muutama.Opettajalla oli kyllä paljon kirjallista työtä ko. ajalla ja aikaa vastata minun lukemattomille kysymyksille joten peukaloita pyöritellessä ei tämä tunti mennyt, mutta voi hyvää päivää, näinkö täällä amiksessa opiskellaan.
Iltapäivällä lähdimme lähisairaalaan pitkäaikaisvuodeosastolle tapaamaan työharjoittelussa olevaa 17 v tyttöä.Hän on ollut osastolla paikalla yhteensä kuusi päivää ja yhdeksän päivää poissa. Tämä piti olla ns. ensikäynti mutta toistuvien poissalojen vuoksi sitä ei ole pystytty pitämään. Taaskin en voi kuin hämmästellä tätä lempeää suhtautumista, onko näitä nuoria todella syytä kohdella näin hellästi. Omassa perheessäni lapseni sanovat etten osaa olla vihainen tai jos yritän olla niin jämäkkyyteeni katoaa heti jos lapset vähän lirkuttelevat. Voi olla, että minulle kävisi oppilaiden kohdalla samallalailla, mutta et voi olla poissa ansiotöistä yhdeksää päivää ilman lääkärintodistusta. Työelämässä ainakin omalla työpaikalla on aivan eri meinkinki ymmärrystä ei tipu ellei siihen ole selkeää syytä. No katsotaan mit'ä jatko tuo tullessaan, mutta onpas tämä mukavaa näin vaihteeksi tämä opiskelijana töissä oleminen.
Olen nyt ollut kaksi päivää tutustumassa Nurmijärven Keudan lähihoitajakoulutukseen, vielä neljä päivää jäljellä, onneksi.
Nurmijärvellä on kaksi hoitoalan opettajaa, toinen peruskoulutukseltaan psyk. sairaanhoitaja ja toinen terveydenhoitaja. Terveydenhoitaja on minun ohjaajani ja tuttuni jo vuosien takaa, sattumalta meillä saman koulutuksen lisäksi myös samannimiset lapset :)
Lähihioitajaopiskelijoita on n. 60 neljä ryhmää kolme peruskoulupohjaista ja yksi yo-pohjainen. Kaksoistutkintoa suorittaa muutama. Erikoistumislinjoja on kaksi, lasten ja nuorten hoito ja kasvatus sekä sairaanhoito ja huolenpito.
Maantaina oli ainoastaan kolmatta vuotta opiskeleville ensiapu kertausta. Tämän piti toinen hoitoalan opettaja ei minun varsinainen ohjaaja. Kaikki ryhmässä olevat ovat tyttöjä, heitä oli tunnilla n. 15. Kun tässä blogissa on tarkoitus pohtia opettajan ammattia niin tämä tunti antoi heti pohtimisen aihetta. Kaikki tulivat ajoissa paikalle joka sinänsä kuulemma harvinaista. Opettajat kertovat, että ikä vaikuttaa hyvin paljon siihen millaisella asenteella opiskellaan, peruskoulusta suoraan tulleet tulevat yleensä myöhässä, kun taas lukion jo käyneet ovat aina ajallaan. No nämä tytöt ovat opiskelleet jo kolme vuotta joten jämptiyttä on jo tullut, mutta ei kuitenkaan vaatetuksen suhteen. Lähes kaikki jäivät istumaan tuoleihin paksut talvitakit päällä, huivit kaulassa, kahvimuki toisessa ja sämpylä tms. syötävä toisessa kädessä. Ajattelin, että tästä taidetaankin lähteä samantien ulos treenaamaan kun juuri kukaan ei ns. asettautunut opiskelemaan ja kaivannut laukustaan muistiinpanovälineitä. Myöhemmin minulle kerrottiin, että erittäin harva tekee mitään muistiinpanoja millään tunnilla. No tämä takki juttu kyllä ihmetytti. Opettaja kertoi myöhemmin tekevänsä työn ohessa myös väitöskirjaa, ja hän kertoi myös että hänellä nyt niin paljon tunteja että on viimeiset kolme sunnuntaita tehnyt vain tuntivalmisteluita. Tämä väsymys jotenkin näkyi tai ainakin minulle heräsi heti työterveyshoitajan huoli jaksamisesta kun tunti alkoi.
Tunnissa ei ollut selkeää tomeraa alkua, oppilaat istuivat siis takki päällä tuolit melko sikin sokin, osalla niin etteivät nähneet taululle missään vaiheessa. Opettaja kehotti tyttöjä kaksi kertaa riisumaan takit jonka jälkeen he sen tekivät. Siis opettaja pitää sanoa näille lähes aikuisille naisille missä vaatteissa sisällä ollaan?! Opettaja kertoi että on juuri vasta itse käynyt ea-opettaja kurssin ja tämä oli ensimmäinen tämän sisältöinen kurssi. Mieheni on toiminut ensihoitajana ja ensiapukouluttajana.Minulla olisi korkea kynnys lähteä opettamaan asioita mistä minulla niin vähän käytännön kokemusta en ole esim. koskaan ollut elvytystilantessa. Olen itse ollut ea- kurssilla missä olen kuullut erittäin paljon käytännön esimerkkejä oikeasta elämästä joka teki kurssin hyvin antoisaksi. No todellisuudessa sinulla ei voi olla kaikesta opettettavasta aiheesta omakohtaista kokemusta, mutta kyllä esimerkit rikastuttavat.
Kuvittelin että opettajien ea- koulutus antaa hyvää valmista materiaalia mitä voi suoraan käyttää, mutta opettaja kertoi tehneensä koko esityksen itse. Muutenkin kuulin, että lähes kaikki opetusmateriaali tehdään itse, muiden esityksiä ei käytetä. Tämä yllätti, olen tottunut kurssityössä, että hyväksi koettua materiaalia kannattaa jakaa voihan sitä tarvittaessa muokkailla enemmän oman näköiseksi.
Kyseessä oli siis ea- kertaus kahden vuoden takaiseen ea-perusteisiin. Jos väliä ollut kuitenkin jo kaksi vuotta niin uskon, että aika perusteita olisi ollut tarve taas käydä. Käytännön harjoitteet olivat hyviä ne tehtiin pienissä 4- 5 opiskelijan ryhmissä.Mutta jäin kaipaamaan selkeää esitystä ja jo alkuun tytöt jämäkämmin kuulolle. Saatan olla naivi ja usko aiheiden kiinnostavuuteen saattaa karista, mutta näin uutena voi kaikkea toivoa. Epäselväksi jäi oliko materiaali jostain saatavissa, toisaalta siinä oli vain avainsanoja aiheesta joka ei välttämättä auta muistamaan nykyisiä elvytysohjeita.Kellään tytöistä ei ollut mitään muistiinpanovälineitä esillä.
Seuraava päivä ei alkanut juurikaan tehokkaammin, kyseessä oli tunti jossa piti olla muutamia opiskelijoita tekemässä Moodlessa olevia tehtäviä, osalla oli jo kurssi tehty. No tälle tunnille ei sitten saapunut kukaan! Opettaja soitteli muutaman perään, eivät vastanneet ja laittoi heille sitten tekstarin että tehkääpäs kotona töitä. Hän oli sitä ennen käynyt Moodlesta tarkastamassa moniko oli kyseistä kurssia lähitunteina käynyt tekemässä, no muutama.Opettajalla oli kyllä paljon kirjallista työtä ko. ajalla ja aikaa vastata minun lukemattomille kysymyksille joten peukaloita pyöritellessä ei tämä tunti mennyt, mutta voi hyvää päivää, näinkö täällä amiksessa opiskellaan.
Iltapäivällä lähdimme lähisairaalaan pitkäaikaisvuodeosastolle tapaamaan työharjoittelussa olevaa 17 v tyttöä.Hän on ollut osastolla paikalla yhteensä kuusi päivää ja yhdeksän päivää poissa. Tämä piti olla ns. ensikäynti mutta toistuvien poissalojen vuoksi sitä ei ole pystytty pitämään. Taaskin en voi kuin hämmästellä tätä lempeää suhtautumista, onko näitä nuoria todella syytä kohdella näin hellästi. Omassa perheessäni lapseni sanovat etten osaa olla vihainen tai jos yritän olla niin jämäkkyyteeni katoaa heti jos lapset vähän lirkuttelevat. Voi olla, että minulle kävisi oppilaiden kohdalla samallalailla, mutta et voi olla poissa ansiotöistä yhdeksää päivää ilman lääkärintodistusta. Työelämässä ainakin omalla työpaikalla on aivan eri meinkinki ymmärrystä ei tipu ellei siihen ole selkeää syytä. No katsotaan mit'ä jatko tuo tullessaan, mutta onpas tämä mukavaa näin vaihteeksi tämä opiskelijana töissä oleminen.
perjantai 4. marraskuuta 2016
Käytännön treeniä
Huomasin juuri että yli kuukausi vierähtänyt edellisestä kirjoittamisesta. Koneen äärellä olen kyllä ollut lähes joka ilta, mutta aika mennyt kirjallisten tehtävien äärellä. Useita erilaisia kasvatustieteen tehtäviä ollaan pakerrettu sekä yksin että pienryhmissä. Olen pohdiskellut motivaation ja orientaation merkitystä oppimiseen ja viimeisenä tehtävänä omaa oppimispolkuani. Johon on mahtunut kyllä opiskelua lähes kaiken aikaan mm. terveydenhoitaja opistoaste, terveydenhoitaja amk , terveydenhoitaja yamk joten eiköhän tuo kolme kertaa terveydenhoitaja alkaisi olemaan riittämiin terveydenhoidon opintoja :)
Tällä hetkellä olen oikeastaan työharjoittelussa. Olen Kanarialla Iholiiton kuntoutuskursilla mukana ohjaamassa ja hoitamassa,.ystäväni ja kurssin vastaava on opettaja koulutuksen saanut joten tilanne on mitä parhain.Juuri nyt mietin mikä ihme minut sai aikoinaan lähtemään ko. paikasta pois koska juuri nyt tämä aurinko ja lämpö päihittää kaiken muun. No ehkä aikansa kutakin ja yhdenksan vuotta mitä tahansa on riittävästi. Vaikkakin olen edelleen aivan innoissani näistä töistä jossa saan työskennellä ryhmän kanssa, ohjaten, keskustellen sekä tuolla hotellin kokoustilassa että uimarannalla jumpaten ja vuorenrinteillä patikoiden.
Työhöni kuuluu erilaisten alustusten pitoa , eilen aiheena oli allergia ja astma. Ryhmä on ns. hyvin ryhmäytynyt, he ovat erittäin keskusteleva porukka joten hyvin rennosti heidän eteensä voi mennä. Jännitän tilanteita jossa minun pitää suuren yleisön joukosta esittää esim. jotain kysymystä tai kommenttia. Mutta olen iloisesti yllättynyt siitä että näiden kurssiryhmien edessä en koe juuri minkäänlaista jännitystä ehkä yli 20 v erilaisissa kurssitöissä on pakosti antanut siihen varmuutta. Mutta silti eilen kävi perinteiset eli tekniikka petti. Minun oli tarkoitus näyttää muuta youtube video ja lisäksi minulla oli useampi power point esitys. Ehkä surffailu monen esityksen välillä sai koneeni jotenkin aivan jumiin ja loppujen lopuksi seinälle heijastui puolikas dia josta ei saanut mitään selvää ja esitys ei mennyt eteen eikä taakse. Hienot suunnitelmat videoista karituivat siihen. Hetken tuskailun jälkeen totesin että otan käyttöön suunnitelman B. Onneksi aihe oli tuttu ja pystyin puhumaan ilman esitystäkin , mutta pulassa olisin ollut jos olisin jättänyt asioiden esittämisen diojen varaan. Mitä opin tästä, tee esityksestä simppeli, älä avaa kymmentä ohjelmaa auki samaan aikaan ja ota esitys myös paperille.
Tällä hetkellä olen oikeastaan työharjoittelussa. Olen Kanarialla Iholiiton kuntoutuskursilla mukana ohjaamassa ja hoitamassa,.ystäväni ja kurssin vastaava on opettaja koulutuksen saanut joten tilanne on mitä parhain.Juuri nyt mietin mikä ihme minut sai aikoinaan lähtemään ko. paikasta pois koska juuri nyt tämä aurinko ja lämpö päihittää kaiken muun. No ehkä aikansa kutakin ja yhdenksan vuotta mitä tahansa on riittävästi. Vaikkakin olen edelleen aivan innoissani näistä töistä jossa saan työskennellä ryhmän kanssa, ohjaten, keskustellen sekä tuolla hotellin kokoustilassa että uimarannalla jumpaten ja vuorenrinteillä patikoiden.
Työhöni kuuluu erilaisten alustusten pitoa , eilen aiheena oli allergia ja astma. Ryhmä on ns. hyvin ryhmäytynyt, he ovat erittäin keskusteleva porukka joten hyvin rennosti heidän eteensä voi mennä. Jännitän tilanteita jossa minun pitää suuren yleisön joukosta esittää esim. jotain kysymystä tai kommenttia. Mutta olen iloisesti yllättynyt siitä että näiden kurssiryhmien edessä en koe juuri minkäänlaista jännitystä ehkä yli 20 v erilaisissa kurssitöissä on pakosti antanut siihen varmuutta. Mutta silti eilen kävi perinteiset eli tekniikka petti. Minun oli tarkoitus näyttää muuta youtube video ja lisäksi minulla oli useampi power point esitys. Ehkä surffailu monen esityksen välillä sai koneeni jotenkin aivan jumiin ja loppujen lopuksi seinälle heijastui puolikas dia josta ei saanut mitään selvää ja esitys ei mennyt eteen eikä taakse. Hienot suunnitelmat videoista karituivat siihen. Hetken tuskailun jälkeen totesin että otan käyttöön suunnitelman B. Onneksi aihe oli tuttu ja pystyin puhumaan ilman esitystäkin , mutta pulassa olisin ollut jos olisin jättänyt asioiden esittämisen diojen varaan. Mitä opin tästä, tee esityksestä simppeli, älä avaa kymmentä ohjelmaa auki samaan aikaan ja ota esitys myös paperille.
keskiviikko 28. syyskuuta 2016
Kristillinen ihmiskäsitys
Kasvatustieteen toinen tehtävä koski ihmiskäsityksiä. Tehtävässä oli annettu neljä kahden ihmiskäsityksen paria joista jokainen valitsi yhden parin. Koska meidän Keskari tiimissä on viisi jäsentä niin ihmiskäsitykset loppuivat kesken. Ilman käsityksiä jäänyt oli sopinut opettajan kanssa, että hän voi jakaa kahden ihmiskäsityksen parin jonkun toisen kanssa. Kun hän tästä ilmoitti meidän omassa facebook ryhmässä olin heti ymmärrettävästi valmis puolittamaan työni. Ohje oli kuitenkin niin, että molemmat perehtyvät toisen kirjalliseen tuotokseen jonka myös teimme. Kun olin ollut ensimmäisenä valitsemassa niin päätin ottaa kristillisen ihmiskäsityksen. Uskonto on pikkuhiljaa tullut yhä läheisemmäksi, ystäväni valmistui papiksi ja mm. tämä pappisvihkimistilaisuus oli minulle aika vaikuttava. Joten tämän ihmiskäsityksen koen aika läheiseksi vaikkakaan en ole täysin sen takana.Vaikka tämä verkko-opiskelu on tätä päivää jonka mahdollistaa yhä monipuolisemmat tietokone ohjelmat, niin tämän tehtävän kohdalla olisin toivonut ihan kasvokkain tapaamista. Meidän Keskari tiimiläiset elävät aika hektistä elämänvaihetta siis muut paitsi minä. Kaikilla muilla on pienet lapset ja yhteisiä aikoja ei löydy edes realiaikaisiin verkkokeskusteluihin.
Tehtävän jälkeen jäin pohtimaan millaista on opetus jos opettaja on hyvin voimakkaasti yhden ihmiskäsityksen takana. Kristillinen ihmiskäsitys lähtee Raamatusta, tämä on hyvin uskonnollinen näkemys ihmisestä. Jumala on luonut ihmisen ja mm. synti, synnin tekeminen on vahvasti esillä. En tiedä onko tämä muille täysin selkeää, mutta ihan näin yksinkertaista kysymystä mietin voiko opettajalla olla kristillinen ihmiskäsitys tai joku muu jossa hyvin ehdottomia näkemyksiä siitä millainen ihminen on. Tehtävässä piti myös kertoa mikä ihmiskäsitys on itselle lähin ja minulle se menee tuonne kristillisen ja humanistisen välimaastoon. Uskon että suurimmalla osalla se on usean käsityksen summa.
Asia ei ollut uutta, kasvatustieteen että hoitotieteen opinnoissa näitä on käsitelty , mutta mielenkiintoista pohdittavaa ja enpä olisi ulkoa muistanut mitä esim. eksistentiaalinen ihmiskäsitys pitää sisällään. Jokaiselle ihmiskäsitysparille oli myös perustettu asiantuntijaryhmä, valitettavasti koen että se ei palvellut oppimista. Asiantuntijaryhmän tehtävänä oli koota kaikkien esseistä joita oli kirjoitettu kristillisestä ihmiskäsityksestä yhteinen synteesi mikä on keskeistä ko. ihmiskäsityksessä. Asiantuntijaryhmässä oli selkeästi joku tietoteknisesti näppärä joka oli luonut meille pohjan mihin pääsimme synteesiä kaikki tekemään. Mutta käytännössä se oli koonti paperi meidän omista töistä, yhteistä pohdintaa, keskustelua emme käyneet. Heitin jonkun kysymyksen asiantuntijaryhmälle, mutta ei siitä keskustelua virinnyt. Tässäkin olisi varmaan ollut opettavaisempaa pitää joku reaaliaikainen keskustelu mikä oli annettu vaihtoehdoksi, mutta sitä ei kukaan ehdottanut ja kun aika oli hyvin lyhyt tämän tehtävän tekoon, en tiedä olisimmeko löytäneet kaikille sopivan yhteisen ajan. Se ettei istuntoaikoja ole annettu vaan ne sovitaan oman ryhmän kesken tuottaa ainakin vaikeuksia Keskari ryhmässä. Nyt olen jo seuraavan tehtävän kimpussa joka koskee aikuisuuden muutoksia, mielenkiintoistakin sekin, mutta siitä sitten tuonnenpana.
Tehtävän jälkeen jäin pohtimaan millaista on opetus jos opettaja on hyvin voimakkaasti yhden ihmiskäsityksen takana. Kristillinen ihmiskäsitys lähtee Raamatusta, tämä on hyvin uskonnollinen näkemys ihmisestä. Jumala on luonut ihmisen ja mm. synti, synnin tekeminen on vahvasti esillä. En tiedä onko tämä muille täysin selkeää, mutta ihan näin yksinkertaista kysymystä mietin voiko opettajalla olla kristillinen ihmiskäsitys tai joku muu jossa hyvin ehdottomia näkemyksiä siitä millainen ihminen on. Tehtävässä piti myös kertoa mikä ihmiskäsitys on itselle lähin ja minulle se menee tuonne kristillisen ja humanistisen välimaastoon. Uskon että suurimmalla osalla se on usean käsityksen summa.
Asia ei ollut uutta, kasvatustieteen että hoitotieteen opinnoissa näitä on käsitelty , mutta mielenkiintoista pohdittavaa ja enpä olisi ulkoa muistanut mitä esim. eksistentiaalinen ihmiskäsitys pitää sisällään. Jokaiselle ihmiskäsitysparille oli myös perustettu asiantuntijaryhmä, valitettavasti koen että se ei palvellut oppimista. Asiantuntijaryhmän tehtävänä oli koota kaikkien esseistä joita oli kirjoitettu kristillisestä ihmiskäsityksestä yhteinen synteesi mikä on keskeistä ko. ihmiskäsityksessä. Asiantuntijaryhmässä oli selkeästi joku tietoteknisesti näppärä joka oli luonut meille pohjan mihin pääsimme synteesiä kaikki tekemään. Mutta käytännössä se oli koonti paperi meidän omista töistä, yhteistä pohdintaa, keskustelua emme käyneet. Heitin jonkun kysymyksen asiantuntijaryhmälle, mutta ei siitä keskustelua virinnyt. Tässäkin olisi varmaan ollut opettavaisempaa pitää joku reaaliaikainen keskustelu mikä oli annettu vaihtoehdoksi, mutta sitä ei kukaan ehdottanut ja kun aika oli hyvin lyhyt tämän tehtävän tekoon, en tiedä olisimmeko löytäneet kaikille sopivan yhteisen ajan. Se ettei istuntoaikoja ole annettu vaan ne sovitaan oman ryhmän kesken tuottaa ainakin vaikeuksia Keskari ryhmässä. Nyt olen jo seuraavan tehtävän kimpussa joka koskee aikuisuuden muutoksia, mielenkiintoistakin sekin, mutta siitä sitten tuonnenpana.
tiistai 20. syyskuuta 2016
Kasvatustieteelliset perusopinnot
Opinnot jatkuvat aktiivisesti, en tiedä onko lähiopetuksessa olevilla kuinka tiivistä nämä iltaopiskelut, mutta meillä " verkkolaisilla" ainakin on. Vaikka olen tässä opiskellut lähes viisi viimeistä vuotta, näin intensiivistä se ei ole vielä kertaakaan ollut. Koneen ääressä joka ilta vaihtelevia aikoja. Hieman yllätti vaikka tuntimääristä puhuttiin, kuinka paljon tämä todella vie aikaa. Ehkä eniten työllistää nämä erilaiset ryhmissä tehtävät työt, roikumme tuolla opintopiirimme faceryhmässä ja yritämme löytää yhteisiä työskentelyaikoja. Kyllä tämä tästä varmaan alkaa jouhevammin sujumaan, mutta nyt selkeä ongelma esim. tämän hetkisen työn suhteen, että kaikki eivät pääse koneen ääreen samaan aikaan ja emme pysty pitämään tehtävässä vaadittuja realiaikaisia istuntoja.
Kasvatustieteen ensimmäisen osion työt ovat tehty ja ensimmäiset opintopisteet kerätty, jes! Aiheena tuttua, mutta eipä sitä koskaan liikaa jostain tiedä. Tässä voisi todeta, että mitään ei kannata jättää viitta vaille valmiiksi vaan tehdä loppuun asti. Joskus lähes kolmekymmentä vuotta sitten opiskelin kasvatustieteen abron yhtä tenttiä vaille valmiiksi, sillä tentillä olisin voinut hyväksilukea koko tämän kasvatustieteen osion, mutta ehkä päivitys on paikallaan. Toisaalta huimalla vauhdilla ei muutoksia tule, tämän hetkisessä tehtävässä käytämme lähdemateriaalina Hirsjärven kirjaa Johdatus kasvatusfilosofiaan, kirja on vuodelta 1985. Järvenpään kirjastossa opus jouduttiin hakemaan varastosta koska noin vanhoja kirjoja ei pidetä enää hyllyssä. Käsittelemme erilaisia ihmiskäsityksiä minulla on erityisen selvittelyn alla kristillinen ihmiskäsitys. Tämän otin erittäin mielelläni, mitä enemmän tuo hoitoala muuttuu liiketoimminnaksi, sitä enemmän oma ajatus kääntyy kristillisiin lähtökohtiin, yksilöllisyyden korostamiseen. En tiedä mikä olisi se foorumi missä tuota työterveyshuollon kehitystä voisi pohtia, mutta kauheaa se on miten raha määrää kaiken. Oma esimieheni määräsi minulle juuri suuren määrän uusia asiakasyrityksiä ei siksi että voisin heitä ohjata ja opastaa terveellisiin elämätapoihin vaan siksi että päivälaskutukseni olisi suurempi.
Huomenna jatkamme opintopiirin kanssa ihmiskäsitysten työstämistä joten palaan näihin vielä.
Kasvatustieteen ensimmäisen osion työt ovat tehty ja ensimmäiset opintopisteet kerätty, jes! Aiheena tuttua, mutta eipä sitä koskaan liikaa jostain tiedä. Tässä voisi todeta, että mitään ei kannata jättää viitta vaille valmiiksi vaan tehdä loppuun asti. Joskus lähes kolmekymmentä vuotta sitten opiskelin kasvatustieteen abron yhtä tenttiä vaille valmiiksi, sillä tentillä olisin voinut hyväksilukea koko tämän kasvatustieteen osion, mutta ehkä päivitys on paikallaan. Toisaalta huimalla vauhdilla ei muutoksia tule, tämän hetkisessä tehtävässä käytämme lähdemateriaalina Hirsjärven kirjaa Johdatus kasvatusfilosofiaan, kirja on vuodelta 1985. Järvenpään kirjastossa opus jouduttiin hakemaan varastosta koska noin vanhoja kirjoja ei pidetä enää hyllyssä. Käsittelemme erilaisia ihmiskäsityksiä minulla on erityisen selvittelyn alla kristillinen ihmiskäsitys. Tämän otin erittäin mielelläni, mitä enemmän tuo hoitoala muuttuu liiketoimminnaksi, sitä enemmän oma ajatus kääntyy kristillisiin lähtökohtiin, yksilöllisyyden korostamiseen. En tiedä mikä olisi se foorumi missä tuota työterveyshuollon kehitystä voisi pohtia, mutta kauheaa se on miten raha määrää kaiken. Oma esimieheni määräsi minulle juuri suuren määrän uusia asiakasyrityksiä ei siksi että voisin heitä ohjata ja opastaa terveellisiin elämätapoihin vaan siksi että päivälaskutukseni olisi suurempi.
Huomenna jatkamme opintopiirin kanssa ihmiskäsitysten työstämistä joten palaan näihin vielä.
sunnuntai 11. syyskuuta 2016
Opintojen ääressä jälleen
Palasimme eilen kotiin melko kauan kestäneen kotimatkan jälkeen kun kuitenkin Euroopassa reissattiin, mutta paluu sisälsi mm. yön Ateenan lentokentän vähemmän pehmeillä penkeillä :) joten ihan heti en ollut terävimmilläni perehtymään kasvatustieteen kiemuroihin.
Tämä lauantai päivä sitten vietetty aika tarkkaan koneen ääressä. Latasin kasvatustieteen perusteet oppikirjan e- kirjana kun en ollut ehtinyt sitä kirjastosta hakea ja tänään oli kirjasto kiinni ja tehtävä piti olla jo valmis. Jos joku pitää jo nyt e-kirjojen lukemisesta niin hyvä, minä koen sen paljon hankalampana kuin normaalikirjan jota voit selailla ja tarvittaessa tehdä jotain muistiinpanoja. Nyt saattaa olla kyllä niin etten vain osannut kirjaa oikein käsitellä, teksti oli jotenkin epätarkkaa ja esim. kirjan alusta loppuun siirtyminen hidasta. Oli hidasta ns. vain selailla kirjaa kun tarkoitus oli löytää tiettyihin kysymyksiin vastauksia ja et tarkkaan tiennyt mistä vastaukset löytyy.
Huomaan että tämä ikänäkö on nyt todellinen ongelma, ilman laseja ei meinaa hommasta tulla mitään. Kun opetusmateriaalina aletaan käyttämään yhä enemmän e-kirjoja niin näitä nyt vain kannattaa opetella kunnolla käyttämään ja olihan se toisaalta erittäin kätevää, että sain kirjan tuosta vai ilman kirjastossa käyntiä. Tehtävä on vielä osittain kesken joten pohdiskelen sen antia seuraavassa päivityksessä. Yksi tehtävä oli tutustua johonkin kasvatuksen / opetuksen tutkimukseen ja arvioida mm. sen hyödennettävyyttä omassa opetuksessa. Tutustuin pro gradu työhön jossa oli tutkittu lähihoitajopiskelijoiden kiinnittymistä opintoihin. Jos ja kun tässä nämä ope opinnot saan suoritettua niin tämän hetkinen ajatus on juuri lähihoitaja opiskelijoiden opettaminen. Tulokset vastasivat ennakkokäsityksiäni osa erittäin motivoituneita, osa tullut kun ei muualle päässyt jolloin motivaatio opiskeluun on heikko. Tutkimuksessa ei selvinnyt onko näillä ei alkuun motivoituneilla muuttanut suhtautuminen opintoihin sen aikana. Opettaja sai palautetta, joidenkin mielestä liian holhoavaa, voisin kuvitella, että se saattaisi olla myös minun synti suoraan peruskoulusta tulleiden kohdalla.
Opintopiirin facebook sivuille laittelin viestiä koskien meidän seuraavia tehtäviä ja työnjakoa. Pientä huolta herättää miten saamme sovittua realiaikaisia tapaamisia mitä mm. seuraava tehtäväosio vaatii. Yksi ryhmästä laittoi ehdotuksen varmaan lähes kymmenestä päivästä ja mikään ei sopinut meillä kaikille viidelle. Joten tässä nyt pientä probleemaa, miten saada sovittua yhteiset tapaamiset. Näköjään tässä ehti jo vuorokausikin vaihtua kun tallensin tekstin klo. 00.01.
Tämä lauantai päivä sitten vietetty aika tarkkaan koneen ääressä. Latasin kasvatustieteen perusteet oppikirjan e- kirjana kun en ollut ehtinyt sitä kirjastosta hakea ja tänään oli kirjasto kiinni ja tehtävä piti olla jo valmis. Jos joku pitää jo nyt e-kirjojen lukemisesta niin hyvä, minä koen sen paljon hankalampana kuin normaalikirjan jota voit selailla ja tarvittaessa tehdä jotain muistiinpanoja. Nyt saattaa olla kyllä niin etten vain osannut kirjaa oikein käsitellä, teksti oli jotenkin epätarkkaa ja esim. kirjan alusta loppuun siirtyminen hidasta. Oli hidasta ns. vain selailla kirjaa kun tarkoitus oli löytää tiettyihin kysymyksiin vastauksia ja et tarkkaan tiennyt mistä vastaukset löytyy.
Huomaan että tämä ikänäkö on nyt todellinen ongelma, ilman laseja ei meinaa hommasta tulla mitään. Kun opetusmateriaalina aletaan käyttämään yhä enemmän e-kirjoja niin näitä nyt vain kannattaa opetella kunnolla käyttämään ja olihan se toisaalta erittäin kätevää, että sain kirjan tuosta vai ilman kirjastossa käyntiä. Tehtävä on vielä osittain kesken joten pohdiskelen sen antia seuraavassa päivityksessä. Yksi tehtävä oli tutustua johonkin kasvatuksen / opetuksen tutkimukseen ja arvioida mm. sen hyödennettävyyttä omassa opetuksessa. Tutustuin pro gradu työhön jossa oli tutkittu lähihoitajopiskelijoiden kiinnittymistä opintoihin. Jos ja kun tässä nämä ope opinnot saan suoritettua niin tämän hetkinen ajatus on juuri lähihoitaja opiskelijoiden opettaminen. Tulokset vastasivat ennakkokäsityksiäni osa erittäin motivoituneita, osa tullut kun ei muualle päässyt jolloin motivaatio opiskeluun on heikko. Tutkimuksessa ei selvinnyt onko näillä ei alkuun motivoituneilla muuttanut suhtautuminen opintoihin sen aikana. Opettaja sai palautetta, joidenkin mielestä liian holhoavaa, voisin kuvitella, että se saattaisi olla myös minun synti suoraan peruskoulusta tulleiden kohdalla.
Opintopiirin facebook sivuille laittelin viestiä koskien meidän seuraavia tehtäviä ja työnjakoa. Pientä huolta herättää miten saamme sovittua realiaikaisia tapaamisia mitä mm. seuraava tehtäväosio vaatii. Yksi ryhmästä laittoi ehdotuksen varmaan lähes kymmenestä päivästä ja mikään ei sopinut meillä kaikille viidelle. Joten tässä nyt pientä probleemaa, miten saada sovittua yhteiset tapaamiset. Näköjään tässä ehti jo vuorokausikin vaihtua kun tallensin tekstin klo. 00.01.
torstai 1. syyskuuta 2016
Albanian verkossa
Vielä on kesää jäljellä ainakin täällä Albanian helteissä.Tämä verkko-opiskelu onneksi mahdollistaa kesäloman vieton näin kesken opiskelun tai ehkei nyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla kuitenkaan.Tässä siirryttiin kyllä aika monta vuotta digiajassa taaksepäin. Tätä on täällä mukava pohtia, onko huima tietotekniikan kehitys vain positiivista.Kirjautuminen hotelliin tapahtui ruutupaperilla, eilen ravintola missä söimme ei hyväksynyt pankkikorttia.Nykyisessä työpaikassani työ seisahtuu täysin jos tietokone menee tilttiin.Yksikään potilas ei voi ilmoittautua, yhtään potilaskirjausta ei voida tehdä eikä laskuja kirjoittaa.
Koska netti yhteys myös takkuilee aika pahasti kirjoituksestani ei tule nyt kovin pitkää.Loppuun voi vain todeta matkailu avartaa.On erittäin mielenkiintoista tutustua maahan josta niin vähän tiesin.Erittäin positiivisellä mielellä täällä ollaan, sopii rennosti matkustaville jotka nauttivat edullisesta ruoasta ja lämpivästä merivedestä.
Koska netti yhteys myös takkuilee aika pahasti kirjoituksestani ei tule nyt kovin pitkää.Loppuun voi vain todeta matkailu avartaa.On erittäin mielenkiintoista tutustua maahan josta niin vähän tiesin.Erittäin positiivisellä mielellä täällä ollaan, sopii rennosti matkustaville jotka nauttivat edullisesta ruoasta ja lämpivästä merivedestä.
sunnuntai 28. elokuuta 2016
Digitaalinen osaaminen
Ensimmäinen Keskari ( opintopiirimme) kokoontuminen oli tällä viikolla. Kiitos Timon työpaikan hulppeiden puitteiden tunsin itseni melkein koodariksi istuessamme siinä läppärit rivissä.No tämä koodari kyllä tarvitsi apua aika perusasioissa, mutta onneksi Timo tunsi olevansa kuin töissä, kai nyt tunsi kun työpaikkallaan oli ;) joten it- tuki oli ammattimaista.
Loimme työskentelyllemme sääntöjä, mitä sanktioita saa jos hommia ei hoida. Tässä oli houkutus keksiä kaikkea jäynää mitä voisi joutua tekemään , mutta pidimme asialinjan ja loimme viralliset ohjeet miten porukassa töitä teemme. Sovimme että tallenamme tuotoksiamme Google driveen. Aivan uusi paikka minulle, kätevää, samaa työtä pääsee tekemään vaikka kaikki samaan aikaan.Eilen illalla olin siellä sattumalta Timon kanssa samaan aikaan, aika villi tunne kun samalle sivulle kirjoittaa kaksi henkilö samaan aikaan. Eilen hetken oli pieni huoli miten sivulle pääsi ja miten siellä toimittiin, no eikähön tuosta vielä tule rutiinia.
Tämä verkkomaailma alkoi jotenkin niin vauhdilla, että kaiken aikaa mietin, nytkin tätä kirjoittaessa käytänkö oikeita termejä, sovellus, oppimisalusta, aivoriihi. Nämä ovat hämmästyttävän vieraita kun miettii, että työskentelen Suomen suurimmassa yksityisiä terveyspalveluita tarjoavassa yrityksessä. Tätä pohdiskelen varmaan vielä useastikkin muissa päivityksissä, mutta tässäkin jo totean me käytämme mm. lomakkeita joihin asiakkaat kirjoittavat kotona käsin, jotka sitten skannataan potilastietoihin, kun he voisivat täyttää paperit verkossa ja tiedot siirtyisivät suoraan meille. Yksi asiakkaistani on suuri ohjelmistosuunnittelufirma ja hekin hämmästelivät miten vanhanaikaista hommaa. Tämä verkkotyöskentely todella luo ja avaa aivan uudenlaisia tehtäviä ja töitä kun niitä vain johto tajuaisi ottaa käyttöön.
Meillä oli siis tehtävä tutustua erilaisiin sovelluksiin ja miettiä niiden käyttöä, Timo esitteli miten on Preziä käyttänyt ja tämä on minullekkin yllätys yllätys tuttu. Työskentelin 9 kk Helsingin yliopistolla projektissa jossa työparini oli verkkopedagogi. Projektin tuotos oli verkkosivut työterveyshuollon erikoislääkäriopiskelijoille joita ensin suunniteltiin esitettävän Prezillä mutta eihän se siihen soveltunut, Prezi on esitystyökalu monipuolisempi kuin PowerPoint. En vain ole Preziä sen jälkeen kertaakaan kokeillut , PowerPointilla kaikki esitykset töissä tehdään
Oppimisalustoista Moodle ja Optima ovat tuttuja viime vuosilta toista käytin Laurean opiskeluissa ja toista Metropoliassa. Muistan niitäkin aluksi kovasti hämmästelleeni miten kaikki on yhtäkkiä vain verkossa kun terveydenhoitaja opinnoissa vuonna 1991 päättötyönkin kirjoitti ulkopuolinen konekirjoittaja.Tuossa 20 vuodessa oli tapahtunut aivan valtava muutos opetusvälineissä ja- metodeissa.
Aivoriihityökalut Padlet, Popplet, Mind meister, Flinga, Tieken muistio olivat sananakin aivan vieraita. Muistan Iholiitossa työskennellessä pidimme koulutuspäivillä usein erilaisia aivoriihiä, liimailimme keltaisia post it lappuja pitkin seiniä. Nyt yrittäisin tehdä sen näiden työkalujen avulla.
Ensi viikolla jatkan kirjoittamista toivottavasti auringon alta Albaniasta. Saattaa olla jopa haaste päästä nettiin saati sitten nähdä ihmisiä nenä kiinni koneessa, tai voin olla hyvin väärässäkin, mielenkiinnolla tutustumaan uuteen maahan.
Loimme työskentelyllemme sääntöjä, mitä sanktioita saa jos hommia ei hoida. Tässä oli houkutus keksiä kaikkea jäynää mitä voisi joutua tekemään , mutta pidimme asialinjan ja loimme viralliset ohjeet miten porukassa töitä teemme. Sovimme että tallenamme tuotoksiamme Google driveen. Aivan uusi paikka minulle, kätevää, samaa työtä pääsee tekemään vaikka kaikki samaan aikaan.Eilen illalla olin siellä sattumalta Timon kanssa samaan aikaan, aika villi tunne kun samalle sivulle kirjoittaa kaksi henkilö samaan aikaan. Eilen hetken oli pieni huoli miten sivulle pääsi ja miten siellä toimittiin, no eikähön tuosta vielä tule rutiinia.
Tämä verkkomaailma alkoi jotenkin niin vauhdilla, että kaiken aikaa mietin, nytkin tätä kirjoittaessa käytänkö oikeita termejä, sovellus, oppimisalusta, aivoriihi. Nämä ovat hämmästyttävän vieraita kun miettii, että työskentelen Suomen suurimmassa yksityisiä terveyspalveluita tarjoavassa yrityksessä. Tätä pohdiskelen varmaan vielä useastikkin muissa päivityksissä, mutta tässäkin jo totean me käytämme mm. lomakkeita joihin asiakkaat kirjoittavat kotona käsin, jotka sitten skannataan potilastietoihin, kun he voisivat täyttää paperit verkossa ja tiedot siirtyisivät suoraan meille. Yksi asiakkaistani on suuri ohjelmistosuunnittelufirma ja hekin hämmästelivät miten vanhanaikaista hommaa. Tämä verkkotyöskentely todella luo ja avaa aivan uudenlaisia tehtäviä ja töitä kun niitä vain johto tajuaisi ottaa käyttöön.
Meillä oli siis tehtävä tutustua erilaisiin sovelluksiin ja miettiä niiden käyttöä, Timo esitteli miten on Preziä käyttänyt ja tämä on minullekkin yllätys yllätys tuttu. Työskentelin 9 kk Helsingin yliopistolla projektissa jossa työparini oli verkkopedagogi. Projektin tuotos oli verkkosivut työterveyshuollon erikoislääkäriopiskelijoille joita ensin suunniteltiin esitettävän Prezillä mutta eihän se siihen soveltunut, Prezi on esitystyökalu monipuolisempi kuin PowerPoint. En vain ole Preziä sen jälkeen kertaakaan kokeillut , PowerPointilla kaikki esitykset töissä tehdään
Oppimisalustoista Moodle ja Optima ovat tuttuja viime vuosilta toista käytin Laurean opiskeluissa ja toista Metropoliassa. Muistan niitäkin aluksi kovasti hämmästelleeni miten kaikki on yhtäkkiä vain verkossa kun terveydenhoitaja opinnoissa vuonna 1991 päättötyönkin kirjoitti ulkopuolinen konekirjoittaja.Tuossa 20 vuodessa oli tapahtunut aivan valtava muutos opetusvälineissä ja- metodeissa.
Aivoriihityökalut Padlet, Popplet, Mind meister, Flinga, Tieken muistio olivat sananakin aivan vieraita. Muistan Iholiitossa työskennellessä pidimme koulutuspäivillä usein erilaisia aivoriihiä, liimailimme keltaisia post it lappuja pitkin seiniä. Nyt yrittäisin tehdä sen näiden työkalujen avulla.
Ensi viikolla jatkan kirjoittamista toivottavasti auringon alta Albaniasta. Saattaa olla jopa haaste päästä nettiin saati sitten nähdä ihmisiä nenä kiinni koneessa, tai voin olla hyvin väärässäkin, mielenkiinnolla tutustumaan uuteen maahan.
torstai 18. elokuuta 2016
Lähtötilanne
Jotta päästään maaliin on oltava aluksi lähtöviivalla (oliko minun oma " kansanviisaus", vai nousiko ajatus olympilaisista joita meillä katsotaan ahkerasti) . Mutta siis asiaan.
Jotta pystyn arvioimaan mitä olen oppinut minun pitää selvittää mitä jo osaan. Niinkuin ensimmäisessä päivityksessä luettelin terveydenhuolto-oppilaitoksia on tullut koluttua aika ahkerasti. Terveydenhoitajaksi olen valmistunut kolme kertaa opisto, amk ja yamk. Tämä ei meinannut mennä kotiväen päähän, kuka hullu opiskelee samaan ammattiin useita kertoja.
Ihmisläheisen aiheen opiskelun aloitin 80 - luvulla Alkio- opistossa jossa opiskelin järjestö-ja nuorisotyötä. Meille kuului erityisesti huomioida kaikki Suomen juhla- yms.kansallispäivät ja miettiä niihin soveltuvaa ohjelmaa ja suomalaiseen tapaan ne vietettiin usein paikallisessa Ohrantähkässä. Tuolta on varmaan jäänyt käteen innokkuus tapahtumien järjestämiseen, olen valmis koulun huvitoimikunnan jäsen.
Seuraavaksi opiskelin kehitysvammahoitajaksi ja työskentelin Ruskeasuon erityiskoulussa. En meinannut muistaakkaan, että minulla on tälläinen koulumaailma kokemus. Käytännössä työskentelin etupäässä koulun asuntolassa.Melko pian jatkoin terveydenhoitaja opintoja, mutta jatkoin kesätöinä Uudenmaan erityishuoltopiirin leiriohjaajana. Myös terveydenhoitajan työn potilasjärjestöissä on tapahtunut paljon leireille ja kursseilla..Jos mietin yksittäistä sanaa joka kuvaa harrastuksiani ja työtäni niin se on Kurssi. Olen ollut töissä useilla kymmenillä ehkä jopa sadoilla kursseilla sekä koti- että ulkomailla.Kurssilaisten ohjaus ja opastus on ollut päätyöni. Nykyinen työni työterveyshoitajana on myöskin paljon ihmisten ohjausta. Tässä tunnen usein suurta riittämättämyyttä, mutta toisaalta myös epätietoisuutta jos asiakas ei esim. keskustelujeni jälkeen osoita minkäänlaista motivaatioa elämäntapamuutoksiin pitäisikö häntä kuitenkin yrittää vielä kannustaa, patistaa, uhkailla, ( kiristää :). Innokkaana odotan hetkiä jossa voin pohdiskella asiaa koulumaailmasta, mitä jos nuori ei osoita minkäänlaista kiinnostusta opetettavaan aineeseen, missä menee se raja mitä opettajalta voidaan vaatia.
Jotta pystyn arvioimaan mitä olen oppinut minun pitää selvittää mitä jo osaan. Niinkuin ensimmäisessä päivityksessä luettelin terveydenhuolto-oppilaitoksia on tullut koluttua aika ahkerasti. Terveydenhoitajaksi olen valmistunut kolme kertaa opisto, amk ja yamk. Tämä ei meinannut mennä kotiväen päähän, kuka hullu opiskelee samaan ammattiin useita kertoja.
Ihmisläheisen aiheen opiskelun aloitin 80 - luvulla Alkio- opistossa jossa opiskelin järjestö-ja nuorisotyötä. Meille kuului erityisesti huomioida kaikki Suomen juhla- yms.kansallispäivät ja miettiä niihin soveltuvaa ohjelmaa ja suomalaiseen tapaan ne vietettiin usein paikallisessa Ohrantähkässä. Tuolta on varmaan jäänyt käteen innokkuus tapahtumien järjestämiseen, olen valmis koulun huvitoimikunnan jäsen.
Seuraavaksi opiskelin kehitysvammahoitajaksi ja työskentelin Ruskeasuon erityiskoulussa. En meinannut muistaakkaan, että minulla on tälläinen koulumaailma kokemus. Käytännössä työskentelin etupäässä koulun asuntolassa.Melko pian jatkoin terveydenhoitaja opintoja, mutta jatkoin kesätöinä Uudenmaan erityishuoltopiirin leiriohjaajana. Myös terveydenhoitajan työn potilasjärjestöissä on tapahtunut paljon leireille ja kursseilla..Jos mietin yksittäistä sanaa joka kuvaa harrastuksiani ja työtäni niin se on Kurssi. Olen ollut töissä useilla kymmenillä ehkä jopa sadoilla kursseilla sekä koti- että ulkomailla.Kurssilaisten ohjaus ja opastus on ollut päätyöni. Nykyinen työni työterveyshoitajana on myöskin paljon ihmisten ohjausta. Tässä tunnen usein suurta riittämättämyyttä, mutta toisaalta myös epätietoisuutta jos asiakas ei esim. keskustelujeni jälkeen osoita minkäänlaista motivaatioa elämäntapamuutoksiin pitäisikö häntä kuitenkin yrittää vielä kannustaa, patistaa, uhkailla, ( kiristää :). Innokkaana odotan hetkiä jossa voin pohdiskella asiaa koulumaailmasta, mitä jos nuori ei osoita minkäänlaista kiinnostusta opetettavaan aineeseen, missä menee se raja mitä opettajalta voidaan vaatia.
Blogi- hauskaa ja hyödyllistä
Tästä olin pitkään haaveillut ja pohtinut, mistä voisin blogia kirjoittaa, kirjoittaminen jokapäiväisestä elämästä tuntui jotenkin tylsältä, aamulla töihin ja illalla kotiin, ei sitä ainakaan kukaan muu jaksaisi lukea.
Mutta nyt sain tilaisuuden, oikeastaan määräyksen oppimispäiväkirjan pitämisestä blogimuodossa ajatuksena reflektoida oppimaani, opintojen kulkua ja miten tässä pikkuhiljaa kypsytään opettajaksi. Jos kirjoitus hairahtuu aivan sivupoluille, uskon että opettajani minua tarvittaessa ojentaa.
Lapsemme pitivät blogia toinen kertoen välivuodestaan Australiassa ja toinen vaihtovuodestaan Espanjassa. Niitä oli erittäin mukava lukea ja juuri kuulin, että tytär oli sitä kaihoisasti juuri itsekkin lukenut, siitä jäi hänelle ihana muisto.
Toivon että tässä jää itsellenekin hyvä muisto, mutta ensisijaisesti paikka missä pohtia ja selventää ajatuksiaan kaiken oppimansa suhteen. Voisin kuvitella, että kirjoittaminen monissa muissakin kiireisissä elämänvaiheissa voisi helpottaa päässä olevaa kaaosmaista tunnetta ja selkeyttää tilannetta. Huomaan, että aikataulutukseeni on vain saatava muutos , nytkin kello käy jo kahtatoista ja ajatus ei meinaa enää juosta.Joten palataan hieman virkeämpänä.
Mutta nyt sain tilaisuuden, oikeastaan määräyksen oppimispäiväkirjan pitämisestä blogimuodossa ajatuksena reflektoida oppimaani, opintojen kulkua ja miten tässä pikkuhiljaa kypsytään opettajaksi. Jos kirjoitus hairahtuu aivan sivupoluille, uskon että opettajani minua tarvittaessa ojentaa.
Lapsemme pitivät blogia toinen kertoen välivuodestaan Australiassa ja toinen vaihtovuodestaan Espanjassa. Niitä oli erittäin mukava lukea ja juuri kuulin, että tytär oli sitä kaihoisasti juuri itsekkin lukenut, siitä jäi hänelle ihana muisto.
Toivon että tässä jää itsellenekin hyvä muisto, mutta ensisijaisesti paikka missä pohtia ja selventää ajatuksiaan kaiken oppimansa suhteen. Voisin kuvitella, että kirjoittaminen monissa muissakin kiireisissä elämänvaiheissa voisi helpottaa päässä olevaa kaaosmaista tunnetta ja selkeyttää tilannetta. Huomaan, että aikataulutukseeni on vain saatava muutos , nytkin kello käy jo kahtatoista ja ajatus ei meinaa enää juosta.Joten palataan hieman virkeämpänä.
maanantai 15. elokuuta 2016
HAMK ammatilliset opettaja opinnot
Alkupuheessani en vielä esitellyt opinahjoani, paikka on siis Hämeen Ammattikorkeakoulu HAMK.
Tämän blogin tarkoitus on olla oppimispäiväkirja jota lukee ensisijaisesti ohjaava opettajani ja meidän viisihenkinen "Keskari" tiimi.
Opiskelu alkoi viime viikolla kahdella lähipäivällä Hämeenlinnassa. Yleisten infojen yms. käytännön opastusten jälkeen perustettiin pienryhmät joissa on tarkoitus työskennellä intensiivisesti yhdessä seuraavat 16 kuukautta. Ryhmät perustettiin maantieteellisesti lähekkäin asuvien kesken. Sain ryhmääni kolme miestä ja yhden naisen.Olen ainoa terveydenhuoltoalalta, kaikenkaikkiaan koko meidän 22 hengen ryhmässä oli vain yksi toinen hoitsu, tämä oli yllätys. Sanoisin enemmän kuitenkin positiivinen yllätys siksi, että opin paljon uutta erilaista muilta ryhmäläisiltä ja tulevia terveydenhuollon ope paikkoja ei ole ainakaan täältä moni kilpailemassa kanssani :).
Se että ryhmässä on tietotekniikan asiantuntija " nörtti" on pelastus. Hieman pistää epäilyttämään ryhmän ohjaajan kommentti ettei kukaan ole tietoteknisten ongelmien vuoksi jättänyt leikkiä kesken, kyllä sellaista hepreaa on osa ohjelmista täällä verkkomaailmassa , että huh..huh.Mutta nyt otan tämän haasteena 1,5 vuoden kuluttua osaan tehdä jopa verkkokurssin.
Tämän blogin tarkoitus on olla oppimispäiväkirja jota lukee ensisijaisesti ohjaava opettajani ja meidän viisihenkinen "Keskari" tiimi.
Opiskelu alkoi viime viikolla kahdella lähipäivällä Hämeenlinnassa. Yleisten infojen yms. käytännön opastusten jälkeen perustettiin pienryhmät joissa on tarkoitus työskennellä intensiivisesti yhdessä seuraavat 16 kuukautta. Ryhmät perustettiin maantieteellisesti lähekkäin asuvien kesken. Sain ryhmääni kolme miestä ja yhden naisen.Olen ainoa terveydenhuoltoalalta, kaikenkaikkiaan koko meidän 22 hengen ryhmässä oli vain yksi toinen hoitsu, tämä oli yllätys. Sanoisin enemmän kuitenkin positiivinen yllätys siksi, että opin paljon uutta erilaista muilta ryhmäläisiltä ja tulevia terveydenhuollon ope paikkoja ei ole ainakaan täältä moni kilpailemassa kanssani :).
Se että ryhmässä on tietotekniikan asiantuntija " nörtti" on pelastus. Hieman pistää epäilyttämään ryhmän ohjaajan kommentti ettei kukaan ole tietoteknisten ongelmien vuoksi jättänyt leikkiä kesken, kyllä sellaista hepreaa on osa ohjelmista täällä verkkomaailmassa , että huh..huh.Mutta nyt otan tämän haasteena 1,5 vuoden kuluttua osaan tehdä jopa verkkokurssin.
sunnuntai 14. elokuuta 2016
Ope opiskelun alkumetreillä
Opiskelu taitaa olla elämäntapani. Jos työni ei ole tarjonnut minulle niitä haasteita mistä olen haaveillut niin opiskelu on tuonut elämääni paljon uutta. Ja vielä on pieni usko ja toivo, että viimeistään nämä opinnot avaavat myös uusia työuria.
Opettajan työ ei ole koskaan ollut minulle mikään varsinainen haaveammatti. Sosiaali- ja terveydenhuoltoala sen sijaan on ollut ala missä olen tiennyt nuoresta asti työskenteleväni. Olen valmistunut kehitysvammaistehoitajaksi vuonna 1987, terveydenhoitajaksi opistotasolta 1991, terveydenhoitaja amk 2012 ja terveydenhoitaja yamk 2015. Ammatilliset opettajaopinnot tulivat esille sattumalta kun näin lehdessä ilmoituksen koulutuksesta ja kun vielä Laurean yamk koulutuksen opettaja sitä minulle suositteli, päätin kokeilla pääsenkö kouluun. Koulutukseen haettiin hakulomakkeella jossa taisin saada hyvin pisteitä mm. pitkästä työkokemuksesta ja pitkästä elämästä :). Lisäksi olen kiitollinen Iholiiton toiminnanjohtaja Sirpa Pajuselle joka laski tarkkaan kuinka monta tuntia olen Iholiiton työurani 2005-2013 aikana tehnyt ohjaus- ja opetustyötä, tämä tuntimäärä toi runsaasti lisäpisteitä hakulomakkeeseen.
Sain opiskelupaikan jo vuosi sitten, mutta valitettavasti työantajani ei antanut mahdollisuutta osallistua koulutukseen joten hain vuoden lykkäystä ja päätin miettiä vuoden päästä uudelleen mitä tehdä opiskeluiden suhteen. Vuoden pohdiskelun jälkeen päätin aloittaa ja vaihdoin opiskelun verkko-opiskeluksi. Josko nämä ovat viimeiset opiskeluni, niin päätin nauttia vielä mahdollisuudesta opintovapaaseen ja keskityn syksyllä hetken intensiivisemmin opintoihin ja tarkoituksena suorittaa silloin mm. käytännön harjoittelu (opettajan ammattiin liittyvä tutustumisjakso).
Opettajan työ ei ole koskaan ollut minulle mikään varsinainen haaveammatti. Sosiaali- ja terveydenhuoltoala sen sijaan on ollut ala missä olen tiennyt nuoresta asti työskenteleväni. Olen valmistunut kehitysvammaistehoitajaksi vuonna 1987, terveydenhoitajaksi opistotasolta 1991, terveydenhoitaja amk 2012 ja terveydenhoitaja yamk 2015. Ammatilliset opettajaopinnot tulivat esille sattumalta kun näin lehdessä ilmoituksen koulutuksesta ja kun vielä Laurean yamk koulutuksen opettaja sitä minulle suositteli, päätin kokeilla pääsenkö kouluun. Koulutukseen haettiin hakulomakkeella jossa taisin saada hyvin pisteitä mm. pitkästä työkokemuksesta ja pitkästä elämästä :). Lisäksi olen kiitollinen Iholiiton toiminnanjohtaja Sirpa Pajuselle joka laski tarkkaan kuinka monta tuntia olen Iholiiton työurani 2005-2013 aikana tehnyt ohjaus- ja opetustyötä, tämä tuntimäärä toi runsaasti lisäpisteitä hakulomakkeeseen.
Sain opiskelupaikan jo vuosi sitten, mutta valitettavasti työantajani ei antanut mahdollisuutta osallistua koulutukseen joten hain vuoden lykkäystä ja päätin miettiä vuoden päästä uudelleen mitä tehdä opiskeluiden suhteen. Vuoden pohdiskelun jälkeen päätin aloittaa ja vaihdoin opiskelun verkko-opiskeluksi. Josko nämä ovat viimeiset opiskeluni, niin päätin nauttia vielä mahdollisuudesta opintovapaaseen ja keskityn syksyllä hetken intensiivisemmin opintoihin ja tarkoituksena suorittaa silloin mm. käytännön harjoittelu (opettajan ammattiin liittyvä tutustumisjakso).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)