sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Matka opettajaksi

Kaikki päättyy aikanaan niinhän se kuuluukin mennä. Vajaa kaksi viikkoa niin vietämme opettajaksi valmistumisen juhlaa. 16 kuukautta on takana hyvin erilaista opiskelua  mitä olen aiemmin tehnyt. Koko opiskelu suoritettiin verkkokurssina, tämä oli minulle täysin uutta.

Viimeinen tehtävämme oli kypsyysnäyte jossa esittelemme opintojemme kulkua mistä lähdettiin mihin päädyttiin, mitä matkalle mahtui ja mitä jäin kaipaamaan. Kanarialla olleiden vaihtelevien kurssityöaikojen vuoksi omani on vielä esittetelemättä vaikkakin se on onneksi jo tehty ja Moodleen tallennettu. Tein sen hyvin paljon näiden blogikirjoitusten pohjalta. Tämä oli todella tärkeä työkalu, ilman näitä blogikirjoituksia olisi ollut vaikea päästä takaisin mm.  niihin alkutunnelmiin mitä koin opiskeluiden alussa.

Ehkä ei ole tarve enää tänne toistaa mitä matka opettajaksi sisälsi. Ehkä jotain pieniä huomioita jos esim. uusi opiskelija minulta kommentteja kysyisi. Olen erittäin erittäin tyytyväinen, että otin pienen opintovapaa pätkän ensimmäisenä syksynä ja pääsin kunnolla tutustumaan harjoitteluoppilaitokseen. Käytin kyllä tylysti hyödykseni verkko mahdollisuutta eli teimme myös kaksi matkaa opintovapaan aikana mikä oli aivan luksusta. Verkko - opinnot mahdollistavat opinnot missäpäin maailmaa vain. Koin olevani myös onnekas, että ystäväni on lähihoitajien opettaja, uskon että sain harjoittelusta enemmän irti kun Kirsi jaksoi minun kanssa iltaisinkin näitä opetushommia miettiä. Tai sitten opettajat ovat vain niin joustavia. Kaiken kaikkiaan opetusharjoittelusta jäi todella positiivinen tunne.

Keskari tiimi minä ja kolme miestä olimme hauska yhteisö. Timo it- taituri auttoi minua useasti, tietoteknisissä taidoissa on edelleen parantamisen varaa vaikka paljon opinkin. Orvokki opettaja piti hienosti lankoja käsissä niinkuin kypsyysnäytteessä totesin, ihmettelen miten hyvin hän oli ajantasalla kaikkien opintojen etenemisestä. En tiedä miltä tuntuu patistella aikuisia ihmisiä, mutta kyllä se patistelu oli aika ajoin tarpeen. Aikataulu oli alkuun minusta hyvinkin tiukka, mielestäni olin koneen ääressä joka ilta. Nopeasti sekin kyllä unohtuu koska tahti on nyt ollut sopivaa.

Opettajan töiden saaminen on täysin kysymysmerkki. Koska ja mitä tulevaisuus tarjoaa, saapi nähdä. Keudassa olisi ollut kolmen kuukauden sijaisuus, siihen en nyt lähtenyt koska minulla nyt työterveyshuollossa vakipaikka. Kun tuolla Kanarian lämmössä sain taas kaksi viikkoa ohjata ja opastaa kurssilaisia, mielessä oli monta kertaa, ketä muita kuin atooppista ihottumaa sairastavia voisin täällä opettaa. Kovasti jäin pohtimaan, millaista rahoitusta ja järjestelyitä vaatisi  pitkillä sairaslomilla esim. masennuksen takia olevien  vieminen valoon. Kyllä sillä vain  niin piristävä vaikutus on. No se on oma tarinansa, mutta mielelläni itseni työlllistäisin kuntoutuskurssien ohjaajana. 

En kyllä raaskisi tätä blogikirjoittelua lopettaa. Ehkä yritän keksiä jonkin asian minkä ympärille voisin omaa blogia pitää, tämä on mukavaa puuhaa, vaikka hieman liian harvoin tänne kerkesin. En vielä sano hyvästejä , valmistujaisjuhlan tunnot haluan tänne ainakin vielä kirjoittaa ja vielä tarkistan olinko muistanut Orvokin ohjeet blogin suhteen. Tapaamisiin ....

tiistai 14. marraskuuta 2017

Oppimisyhteisön rakentaminen

Terveiset Kanarialta, täällä taas rakentamassa atoopikkojen kuntoutuskurssille hyvää oppimisyhteisöä.
Mutta siis ensisijaisesti tässä kirjoituksessa tarkoitus reflektoida moduulin " Oppimisyhteisön rakentaminen"  antia. Mutta myönnän, että arvioin tätä tässä Puerto Ricon lämpimässä yössä huomattavasti mielummin kuin koto Suomen pimeydessä vaikka iltahommaksi meneekin :)

Oli pakko vielä kerrata moduulin tehtäviä ja materiaaleja siitä mitä kaikkea jakso on pitänyt sisällään koska se alkoi jo keväällä. Huomasin, että moduulihan sisälsi paljon asioita jotka tulleet näissä kurssi ohjauksissa esiin. Dialogiosaamisessa mietimme mm. ryhmädynamiikkaa ja tälläisellä kurssilla missä seuraan ihmisiä kaksi viikkoa lähes 24/ 7 niin todella voin huomata miten tuo ryhmä kehittyy. Ja kyllä se menee yleensä kuin oppikirjoissa vaiheet seuraavat toisiaan. Olen mm. pannut merkille näiden 12 vuoden aikana kun näitä kursseja olen tehnyt,  että kokemukset huonekavereista menevät yleensä aivan samaan malliin. Siis kurssilaiset jotka ovat toisilleen entuudestaan täysin vieraita majoittuvat kahden hengen huoneisiin. Alkuhaastattelussa lähes poikkeuksetta kaikki sanovat kämppäkaverin olevan oikein mukava ja ihana ja niin samaoloinen kuin hän itse. Nyt kun tiedän millainen on usein kommentti viikon päästä, pyrin tässä vaiheessa jo vähän topputelemaan ja ehdottamaan, että omaa aikaakin kannattaa ottaa ja ei ole tarkoitus, että huonekaverit kulkevat kaiken aikaa samaa matkaa. Viikon päästä on huonekuntia jotka edelleen tulevat erittäin hyvin juttuun, mutta on paljon pareja jotka ovat todenneetkin olevansa täysin erilaisia. Tapa miten huonekaveri viskaa kengänsä ja vaatteensa yms. tavarat ympäri huonetta on alkanut ärsyttämään suunnattomasti. Myös selkeää väsymistä on havaittavissa kurssin lopussa ja kurssin päätökseen tulee panostaa erityisesti. Mukavaa näissä on, että kursseille järjestetään Suomessa viikonlopun jälkijakso joka helpottaa selkeästi kurssilaisia siitä ajatuksesta  ettei muita ryhmäläisiä enää tapaisi.

Itsetuntemusosaamis osiosta voin sanoa sen verran, että rennoksi höpöttelyksi tämä ryhmän ohjaus on taas mennyt. Näin sitä arvioivat aina muut työntekijät. Saan ihmiset täällä yleensä aika mukavasti keskustelemaan näen sen vahvuudekseni. Mutta se myös heikkouteni toisissa tilanteissa, missä aika on rajallinen. Töissä tilanne tuntuu menevän vain pahemmaksi , terveystarkastuksissa ohjaan ihmisiä yli ajan kun en saa tiivistettyä asiaani. Olen myös nykyisessä työssäni heti ajautunut samaan ongelmaan kuin edellisessä, olen melkein aina viimeisenä hommissa. Kirjaan esim. potilasteksit osittain valmiiksi aina asikkaiden jälkeen, mutta jään sitten vielä töiden jälkeen niitä viimeistelemään. Jollainlailla pitäisi olla nopeampi, mutta toisaalta minua inhottaa kiire ja se, että saan tehdä hommat iltapäivällä rauhassa loppuun luo rauhallisuutta.

Monikulttuuuriosaaminen oli moduulin mielenkiintoisin osio. Pääsin haastattelemaan tuttua opettajaa, joka opettaa peruskoulussa erittäin monikulttuurista luokkaa. Olipa mielenkiintoista kuulla hänen havaintojaa, eri kulttureista tulleiden lasten opiskelutavoista. Minua ei yllättänyt, että aasialaiset ovat erittäin tunnollisa, mutta se että vanhemmat tekevät tarvittaessa lasten läksyt jotta opettajalle ei tule tunne ettei lapsi osaa tuntuu jo niin pahalta. Kyllä tässä maailmassa on monta ihmeellistä asiaa ,ei voi muuta sanoa.

Koulutuksen verkostoosaamisessa pohdimme Keskari tiimissa oppilaitosten yritysyhteistyötä. Itsellä kun ei ole opettajataustaa en osaa tuohon mitään käytännän kokemusta kertoa. Mutta tiedän, että harjoitteluoppilaitoksessa oppilaat olivat perustaneet useita pikku yrityksiä joita olivat mm. Nurmijärven messuilla esittelemässä. Kolme poikaa oli perustanut veden myynti busineksen , hiukan pelkään, että myynti ei ihan huimaa ole Suomessa, poikien kannattaisi kantaa vetensä tänne Kanarialle. On tämä kamalaa kun vettä pitää tuolta kaupasta ostaa ja noita muovikanistereita on saari täynnä, niiden kierrätys ei taida olla vieläkään kunnon tolalla. 

Jotta Orvokki opettajamme jaksaa näitä blogeja lukea päätän tämän tähän , mutta palaan kyllä vielä jonkinlaisen yhteenvedon merkeissä.

Niin se vain uhkaa loppua tämäkin opiskelu, nyt olen vannottanut, että se oli nyt tässä. Olen suorittanut nyt terveydenhoitaja amk, terveydenhoitaja yamk ja ope opinnot melko perä perään, mutta tämä on vain niin antoisaa :)

maanantai 13. marraskuuta 2017

Opetusharjoittelun arviointi

Niinhän siinä taas kävi , että ajatukset jäivät vain päähän pyörimään eikä paperille. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.... eikö se näin ole.
Mutta siis Keudan opetuksesta. Kävi edellisessä kirjoituksessa lävitse tuntieni kulkua ja vielä oli tarkoitus pohdiskella opettamani kurssin päätöstä. Eli kurssi päättyi sähköiseen tenttiin joka tehtiin yhdessä ohjaajani kanssa, hän laati kysymykset hänen opettamaan osioon ( siis ennen minun tuloa) ja minä mietin kysymykset omiin aiheisiini. Käytin apuna vanhaa tenttiä, joka oli erittäin hyödyllistä miettiessäni esim.kuinka laajoja kysymyksiä teen, jotta käytettävissä oleva aika katsotaan riittäväksi. Itse olisin tehnyt vielä enemmän essee kysymyksiä, mutta ohjaajani kehotti tekemään myös vaihtoehtokysymyksiä. Näitähän oli sitten erittäin nopea ja helppo tarkistaa, mikä nyt ei kuitenkaan mielestäni pitäisi olla peruste koekysymyksiin. Laittelin kysymyksiäni illalla ohjaajani sähköpostiin ja hän  vastasi heti , jonka jälkeen ilta menikin viestejä välitellessä. Jolloin totesin, että opettajan työaika tuntuu venyvän iltaisin kohtuuttoman pitkäksi.

Aamulla oli sitten tentti jossa oli lähes kaikki paikalla, poissa oli kaksi opiskelijaa. En tiedä miten ohjaajani heille tentin myöhemmin järjesti, se jäi selvittämättä. Minulla ko. päivä oli viimeinen ja opiskelijat lähtivät seuraavana päivänä työharjoitteluun, joten tenttiä ei olisi heti voinut uusiakkaan.
Olimme ohjaajani kanssa molemmat valvomassa tenttiä joka siis tehtiin sähköisesti. Kaikki istuivat omilla koneillaan vierekkäin. Tila oli kuitenkin sen verran pieni, että olisimme huomanneet vierustoveri keskustelut , näin ainakin uskon, varsinkin kun kiersin luokkaa kaiken aikaa ympäri , tarkistaen mitä tiedostoja koneessa oli auki. Periaatteessa opiskelijat olisivat voineet netistä etsiä kaikki vastaukset kysymyksiinsä, joten ohjaajani kehotti minua kiertelemään luokassa ja tarkkailemaan opiskelijoiden näyttöjä. Mitään vilpillistä en havainnut.

Pystyin itse seuraamaan myös koneelta kuka oli jo vastannut mihinkin kysymykseen ja aloittamaan korjaamisen samantien. Ensin olin kommentoimassa vain vääriin , puutteellisiin vastauksiin, mutta tuntui väärältä jättää huomioimatta myös oikeat, erittäin hyvät vastaukset. Joten loppujen lopuksi kirjoitin kaikille kaikkiin kysymyksiin jonkun kommentin miten hän oli kysymykseen vastannut. Ilokseni huomasin, että vastauksissa oli monia erittäin hyviä.. Muutamilla siis onneksi vain muutamilla sitäkin kehnompia. Asioita josta olimme edellisenä päivänä puhuneet ei muistettu. Tajusin kyllä, että tietyillä opiskelijoilla oli selkeästi oppimivaikeuksia, vastausten taso poikkesi niin oleellisesti muiden opiskelijoiden vastauksista. Juttelin tentin jälkeen opiskelijan kanssa jonka vastaukset olivat niin suppeita tai täysin vääriä, että kokeen läpäisy oli siinä ja siinä. Surukseni kuulin ,että hän oli todella lukenut, mutta asiat eivät vain jää päähän ( tämän hän kertoi aivan itkusilmässä). Hänen kohdalla mietin olisiko esim. oppisopimuskoulutus ollut parempi vaihtoehto koska hän oli saanut työharjoittelusta hyvät arvioinnit.

Lopuksi kysyin oppilaiden tulevaisuuden suunnitelmista ja yllätyksekseni ja ilokseni kuulin, että kaikki aikovat hoitoalalle. Pyysin myös kirjallista palautetta opetuksestani ja niistä olin vielä iloisempi :) Opiskelijat olivat kokeneet oppivansa, vaihtelevat tunnit olivat olleet kivoja. Kehittämistoiveina oli lisää jämäkkyyttä, joka yllätti kun tuntui ettei heitä olisi saanut komentaa ollenkaan. Yhdessä palautteessa todettiin luulleen heitä lääkäreiksi. Tästä olin vähän huolissani koska mielestäni vaatimukseni olivat jopa liian pieniä kun mietin miten ja missä lähihoitajat nykyään työskentelevät ja tämä ryhmä valmistuu jo ensi keväänä. Yksi tsemppasi, että kyllä sinusta hyvä ope tulee kun vähän treenaan.
Mutta kaikenkaikkiaan opetusjaksoni oli niin mukava, että voisin ajatella työskenteleväni kyseisessä koulussa. ;)

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Seuraavat päivät

Luottavaisin mielin lähdin seuraaville päiville. Muistan tutustumisesta sen , että poissaolot ovat valtavia ja sen suhteen mikään ei ollut muuttunut. Taisi olla niin, että 18 oppilaasta kaksi oli jokaisella opettamallani tunnilla. Tämä on minusta todella suuri ongelma johon pitäisi olla paremmat keinot puuttua. Läsnäolopakkoa kun ei ole, riittää kun osoitat, että olet asian jotenkin oppinut. Näin ajatellet hieno homma, että yksilöllisyys korostuu joku voi oppia paremmin kotona lukemalla, mutta miten ihmeessä sinä tarkistat, että oikeasti kotona on asian eteen jotain tehty. Annoin mm. ensimmäisenä päivänä kotiin tehtävän josta tuli heti kommentti, etteivät he koskaan saa kotiläksyjä. Yritin vähän huumorilla heittää , " että mukava kun on vaihtelua " ei tainnut oikein upota :) Joten omaehtoinen tekeminen on vähäistä tässä ryhmässä, se on fakta.

En käy jokaista opettamaani aihetta erikseen lävitse, se ei ehkä tässä oleellista vaan se miten opetin. Sydämen vajaatoimintaan löytyi youtubesta lääkefirman oikein hyvä opetusvideo, toivon että sen esittäminen oli sallittua. Ainakin se mielestäni sopi opetusmateriaaliksi oikein hyvin. Riittävän lyhyitä 5 min videoita useampi joiden välissä pystyi hyvin keskustelemaan ja esittämään kysymyksiä nähdystä. Tämä toimi, selkeisiin kysymyksiin kyllä vastattiin, mutta mitään jatkokysymyksiä tai kommenteja ei luokasta tullut. Ryhmässä oli yksi selkeästi muita vanhempi opiskelija,, joka harmitteli myöskin, että keskustelua ei synny. Minua lohdutti kun hän kertoi ettei sitä synny millään tunnilla. Onneksi hän oli ryhmässä, uskon että ryhmäläiset ainakin kuuntelivat kun hän kertoi omista kokemuksistaan.

Nämä nuoret ovat tietokonemaailman lapsia sen huomasi. Yhdellä tunnilla minulla oli kolme selkeää eri sairautta ja päätin toteuttaa tunnin niin, että jaan sairaudet kolmelle eri ryhmälle ja joka ryhmä tekee omastaan power point esityksen. Homma lähti käyntiin samantien luokka siirtyi tietokoneluokkaan ja alkoivat valmistaa esitysdioja, mitään ohjeita esityksen tekoon ei tarvinnut antaa. Asia oli täysin tuttua, myös työnjako tuntui onnistuvan hyvin, yksi kirjoitti ja muut etsivät netistä ja kirjasta tietoa. Esityksen olivat ajallaan valmiita. Tämä oli myös selkeä huomio, yliajalle ei jääty, jos ruokayunti alkoi puolelta työt olivat siihen mennessä tehty tai siis tyydyttiin siihen mitä oli siihen mennessä saatu valmiiksi. Jokainen ryhmä esitti työnsä ruoan jälkeen ja olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka hyviä esityksiä he olivat ehtineet tehdä sekä sisällöllisesti, että ulkoasultaan. Yhdessä ryhmän esityksessä kiinnitin huomiota, että yksi tyttö ei sanonut sanaakaan. Tämä nuori neiti oli kyllä muuten pyytämättäkin aika paljon äänessä. Kuulin ohjaaltani, että tämä tyttö ei halua koskaan esittää mitään vaan muut puhuvat hänen puolestaan. Jos olisin ollut talossa pidempään olisin yrittänyt selvittää asiaa tarkemmin.Mietin vaikka esim. osastolla raportin antamista todella hankala tilanne jos et pysty puhumaan niin,  että muut ovat hiljaa ja kuuntelevat vain sinua.

Viimeisen opetettavan  aiheen metabolisen oireyhtymän tein draama harjoituksena eli osa opiskelijoista oli esittämässä kotihoidon tapahtumaa ja ns. yleisö arvioi ja pohti tilannetta miten siinä pitäisi toimia. Kun kerroin, että teemme tälläisen harjoituksen mitään hurraa huutoja ei kuulunut, vedottiin siihen, että emme ole missään teatterikoulussa, jos haluaisimme näytellä olisimme sellaiseen menneet. No ei mitään en antanut periksi koska mielestäni aihe sopi tälläiseeen opetusmenetelmään oikein hyvin. En joutunut onneksi määräämään näyttelijöitä ja päätin vielä, että kotikäynnillä on kaksi lähihoitajaa joka on ihan mahdollista myös työelämässä , joten opiskelija ei joutunut liikaa yksin tekemään vaan he saivat pareittain miettiä miten tätä asiakasta kotona pitäisi hoitaa. Ehkä pieni vastahakoisuus näkyi varsinkin yleisössä, jossa olivat nämä tätä harjoitusta vastustaneet. Jatkossa käyttäisin tätä tapaa enenmän ja uskon että osaisin innostaa opiskelijat paremmin tähän mukaan. Taidan jättää huomiselle vielä loppuarvoinnin tästä jaksosta nyt taas tuntuu kello käyvän liikaa, huomiseen.

Ensimmäisen päivän kulku

Niin siis lähti käyntiin opetusharjoitteluni innokain mielin. Aiheet mitä opetin olivat minulle tuttuja sekä omista sairaanhoitaja opinnoista sekä vähäsistä  sairaanhoitaja töistäni, mutta viime aikoina en kyllä sydänpotilaita ole hoitanut, joten jouduin todella paneutumaan opetettavaan aiheeseen.

Ensimmäisen päivän aiheet olivat verenpainetauti, sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti. Nykyisessä työssäni kohtaan paljon korkeita verenpaineita omaavia ihmisiä joten tässä pääsin vähän jakamaan kokemuksiani. Tutusmisjaksolta muistin, että keskustelun saaminen tunnille on erittäin haastavaa, nuoret eivät jostain ihme syystä, (mielestäni kyse on viitseliäisyydestä)  ala pohtimaan esim. työssä oppimisessa saatuja kokemuksia. Joten siihen varaan en jättänyt, että tunnilla syntyisi aktiivista keskustelua ja kokemusten kautta oppimista. Tuskailen työssäni lähes päivittäin miten saisin asiakkaat aktivoitumaan hoitamaan itseään niin, että verenpaineet pysyisivät normaaleina joten minun oli helppo ottaa case harjoitus oikeasta elämästä. Jaoin luokan neljä hengen ryhmiin, käytin pienryhmiä useina päivinä, välillä tein itse ryhmäjaot koska neljän tytön " kööri" tuppasi käyttämään ryhmätöiden teon yhteiseen jutusteluun ja kännyköiden näpräämiseen. Tämän verenpaine case ryhmän lisäksi, pyysin opiskelijoita pareittain selvittämään esittämiini kysymyksiin vastaukset liittyen sepelvaltimotautiin. Sydäninfarktin kohdalla käytin kirjan antamaa tehtävää joka oli käsitekartan tekeminen infarktin ensihoidosta, tämä tehtiin myös pienryhmässä. Laitoin saman kysymyksen myös kurssin lopussa olleeseen tenttiin.

Kaiken kaikkiaan olin oikein tyytyväinen opiskelijoiden  ensimmäisen päivän aktiivisuuteen, keskustelua syntyi kun sitä sai tehdä pienissä ryhmissä. Yhtään vastaväitettä tai muutakaan asiatonta kommenttia en saanut ja kaikki istuivat kiltisti loppuun asti.  Minulla jäänyt lähes painajaisena muistiin  se seuraamani ruotsin tunti jossa opiskelijat vaelsivat ulos ja sisään aivan holtittomasti.

Opetusharjoittelu

Syksy alkanut tässä niin vauhdikkaasti ettei ole kirjoittamaankaan joutanut. Kiira myrsky vei talostamme puoli kattoa ja aiheutti veden tulon sisään joten täällä evakkokämpässä nyt asustellaan. Työni myös Järvenpään työterveyshuollossa toiminnan loppumisen myötä päättyi ja uusi sijaisuus alkoi Tuusulan työterveyshuollossa. Emilia lähti opiskelemaan takaisin Vaasaan ja jätti hevosensa äitinsä huomaan joten illat menevät usein tallilla. Mutta toisaalta tämä työpaikan vaihdos antoi paremman mahdollisuuden tehdä tämä opetusharjoittelu josta olen kovasti tyytyväinen, varsinkin kun sain vielä niin mukavaa ja kannustavaa palautetta oppilailtani.

Olin siis Keudan Nurmijärven pisteessä opettamassa lähihoitajia, ryhmän opiskelijat olivat suuntautuneet sairaanhoitoon ja huolenpitoon ja ovat valmistumassa keväällä 2018.
Opettava jakso oli hoitoon ja huolenpitoon liittyvä, sairauksien ja lääkehoidon kurssi. Jaoimme kurssin aikataulullisista syistä niin,että minulle tuli tietyt selkeät kokonaisuudet. Opetettaviin  aiheisiin kuului sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes ja metabolinen oireyhtymä. Ohjaani antoi alustavan rungon, jossa oli suunniteltu päivien aiheet. Hän myös antoi käyttööni aikaisempien kurssien opetusmateriaalia josta pääsin muokkaamaan oman näköiseni kokonaisuuden. Sain hyvin vapaat kädet miettiä tuntien kulkua. Tunneissa oli myös sen verran väljyyttä jotta tarvittaessa pystyi jatkamaan edellisen tunnin aihetta seuraavalla kerralla jos tarvetta oli. Tämän vuoksi ohjaajani suosittelikin etten löisi tuntisuunnitelmia täysin lukkoon etukäteen jotta pystyisin joustamaan opettavassa aiheessa.

Täytyy sanoa, että tartuin innolla tuntien suunnitteluun, olen kurssityössä tehnyt paljon power point esityksiä eri opettettavista  aiheista joten niiden tekeminen oli tuttua. Heti kuitenkin päätin, että mitää kalvosulkeisia ei tässä vaiheessa koulutusta kannata pitää vaan kokeilla erilaisia aktivoivia opetusmenetelmiä. Kiitos hyvien meille jaettujen materiaalien,  kaivelin  Moodlesta vielä vinkkejä  käymistämme opetusmenetelmistä.

Tämä postaus tulee nyt olemaan melko pitkä, mietin olisiko minun ollut parempi jakaa jokainen opetuspäivä omaksi kirjoitukseksi, toisaalta kun olen harjoittelun jo suorittanut ehkä teen tästä nyt tiivistyksen koko jaksosta joka auttaa hahmottamaan tämä kokonaisuutena.

Jos mietin tulevaa opettajan uraani ( toivottavasti tälläinen ura tulee vielä), tuntien valmisteluun menee aikaa sen huomasin selvästi. Jos mitään ei ole sinulla valmiina sinun on itse ne kaikki tehtävä. Minua helpotti huomattavasti ohjaajani vanhat luentomateriaalit josta sain apua kun pohdin kuinka syvällistä tietoa aiheesta ylipäänsä pitää antaa. Suurena apuna oli myös kurssiin liittyvä kirja ja kun kuulin, että lähes kaikilla on kirja olemassa pystyin käyttämään kirjaa hyvin myös tunnilla opetuksessa.
Ei sittenkin haluan kirjoittaa itse tunneista oman tekstin joten jätetäänpä tämä alkuvaiheen pohdinta tähän.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Opettajan työ ammatillisessa koulutuksessa

Reflektoi tämän Opettajan työ ammatillisessa koulutuksessa 3 op -teeman aikaista toimintaasi ja oppimistasi, oli tehtävän anto. 
Tämä myös kuuluu niihin ns. unohdettuihin tehtäviin joten siksi kaksi päivitystä näin peräkanaan. Täysin selittelyn makua, koska oma vika jos liikaa itsellesi asioita haalit.  Lähdin aika ex.tempore kunnallisvaaliehdokkaaksi, ajattelematta sen tarkemmin miten nämä vaalien lähellä olevat viikonloput täyttyvät täysin makkaran ja kahvin tyrkyttämisestä tai lapsille ilmapallojen jakamisesta Fröbelin palikka konsertin jälkeen ( sieltä juuri saavuin).

Tämän Opettajan työ ammatillisessa koulutuksessa kurssin yhtenä tehtävänä oli selvittää hallituksen  kärkihankkeita ja sellaiseksi nousee ammattilisen koulutuksen reformi. Tapasin ohjaavan opettajani tässä yksi ilta ja hän antoi minulle luettavaksi lehden Action. Joka on Suomen ammattilisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto SAKU ry:n tiedotuslehti. Hän kehotti minua lukemaan Antti Maunun kirjoituksen. Maunu toimii tutkijatohtorina Turun yliopistossa. Maunu kirjoittaa reformista seuraavaa: Reformissa oletetaan, että opiskelijat hyötyisivät yksilöllisyydestä ja henkilökohtaisemmasta opiskelusta sekä haluavat sitä itsekkin. Hän on haastatellut kymmeniä ammattiin opiskelevia nuoria. Tuloksena hän on todennut, että amislaisten hyvä elämä koostuu turvallisista ryhmistä ja ihmissuhteista. Hyvän elämän ytimessa on hyvä toimiva arki ilman ylimääräisiä kiharoita. Tutkimuksessa olleet  nuoret eivät nostaneet esiin lainkaan yksilöllisyyteen, henkilökohtaisuuteen tai autentisiin valintoihin liittyviä teemoja. Maunu toteaa ikävintä asiassa on se, että aikuiset eivät tunnu ymmärtävän ja hyväksyvän hyvää arkea ja sosiaalisia suhteita riittävän hyväksi arjeksi.

Selkeästi tämä reformi on herättänyt  tällä kurssilla eniten pohdintaa. Sen vaikutukset opettajan työhön. Myönnän että tämä yksi artikkeli pisti miettimään asioita vielä uudelta kannalta. Täyttäessäni vaalikonetta  ehdokkaaksi ryhtyessä kommentoin mm. luokkakokoihin niin, että on tärkeää saada eriytettyä oppilaita, yksilöllistää opetusta. Onko se sittenkään kaikissa tapauksissa järkevää. Nykyiset isot lukiot tarjoavat paljon erilaisia kursseja niinkuin mm. täällä meillä Järvenpäässä. Sinulla ei ole mitään ns. omaa ryhmää jonka kanssa olisit monella tunnilla, koska oppilaita on noin tuhat  on joka tunnilla eri kokoonpano. Tyttäremme opiskeli vuoden Järvenpään lukiossa jonka jälkeen siirtyi hevosensa kanssa Ruovedelle pieneen maalaislukioon.  Koulussa hänellä  oli lähes kaiken aikaa samat luokkakaverit samalla tunnilla. Hän ei missään vaiheessa kaivannut takaisin tähän moderniin isoon erittäin paljon kursseja tarjoavaan lukioon, vaan suoritti erittäin hyvin ylioppilaskirjoitukset pienessä tutussa porukassa.Maunu toteaa hyvän ryhmän olevan paras oppimisympäristö riippumatta siitä toimitaanko oppilaitoksessa, töissä vai digitaalisessa ympäristössä. Yksinäisyys tuottaa huonoja tuloksia myös kognitiivisesti. Tämän vuoksi lempisanani kuntoutuskursseja vetäessäni on ryhmäyttäminen  ja ryhmäytyminen:)

Opettajan työtä ohjaavat normit

Opettajan yksi tärkeimmistä tehtävistä on oppilaiden kannustaminen, mutta myös patistaminen jotta työt tulevat hoidettua, sen tässä taas omakohtaisesti koin. Tämä verkossa opiskelu aiheuttaa mielestäni sen, että sinun pitää vielä entistä enemmän pitää huoli siitä, että tiedät mikä tehtävä on milloinkin menossa, kukaan ei sinua millään tunnilla siitä muistuttele. Meidän opettajalle kyllä täysi kymppi siitä, että hänellä selkeästi tiedossa keneltä mitäkin puuttuu ja hän siitä aktiivisesti sähköpostilla muistettelee, niinkuin minuakin tästä tehtävästä joka jäänyt minulta unohduksiin.

Siis tehtävänä oli perehtyä opettajan työn lainsäädäntöön ja pohtia normeja jotka ohjaavat opettajan työtä. Kopioin alle opettajan ammattietiikka ja eettiset periaatteet oppaasta tekstin.
" Opettajan työ on kasvatuksen, opetuksen ja oppimisen mahdollisuuksien edistämistä yksilön parhaaksi. Opettajan odotetaan myös täyttävän yhteiskunnan odotukset opetustyön tavoitteiden toteutumisesta. Yhteiskunnallisten muutosten takia monet opettajat joutuvat työssään huolehtimaan myös asioista, joista he eivät yksin voi olla vastuussa."

En ole vielä päässyt kunnolla sisälle opettajan työhön koska en ole  missään oppilaitoksessa opettajana ollut. Tässä vaiheessa minulla on usko toivottavasti ei ns. lapsen usko, että asiat ovat hyvin ja opettajan  työssä pystyy noudattamaan hyviä eettisiä periaatteita. Se miksi lähdin edellisestä työstäni yksityiseltä terveyspalveluntuottajalta oli se, että koin omien hoitaja arvojeni sotivan työnantajan arvoja vastaan. Tiedän tämän olevan yksi suurimmista syistä vaihtaa työpaikkaa " omat arvot eivät vastaa työpaikan arvoja". Tämä arvojen erilaisuus liittyi taloudelliseen  ajatteluun, yksityinen palveluntuottajan varsinkin pörsissä olevan tavoitteena on tuottaa osakkailleen mahdollisimman hyvää tuottoa. Toisaalta se on ymmärrettävää, minäkin olisin iloinen jos minulla olisi ko. yrityksen osakkeita ja osingot senkuin nousisivat, mutta se ei vain istu tänne terveydenhoitoon, mitä sairaampi ihminen sitä parempi, näin hieman karrikoiden.

Nyt pieni huoli on noussut kun kuuntelee ammatillisen koulun opettajia ja mm. ohjaajaani. Siellä paineet eivät liity niinkään rahantuottamiseen vaan tulosten osoittamiseen. Koulu saa tietyn rahasumman joka vuosi esimerkiksi  kolme vuotta ja sillä rahalla sinun pitää "saada aikaiseksi" mm. pätevä lähihoitaja. Mitä eteen jos aika ei  riitä, kolmen vuoden päästä tilanne on se että opiskelija ei läpäise työharjoittelussa olevaa näyttökoetta, mutta koulusta tehdyistä tenteistä opiskelija on selviytynyt arvosanoilla yksi- kaksi.. Pystytkö jollain keinoin perustelemaan, että uskot opiskelijan tyydyttävästi osaavan tarvittavat asiat. Mitä teet annatko oppilaalle päästötodistuksen pienemmillä mahdollisilla todistusarvosanoilla vai ilmoitatko, että opiskelija ei nyt valmistu ja kannustat häntä vielä suorittamaan harjoittelun uusiksi. Mitä jos näitä opiskelijoita on useita ja johdolta tulee viestiä, että rahat uhkaavat loppua ja säästää pitäisi. Kun en ole näihin tilanteisiin konkreettisesti joutunut, vaikea arvioida kuinka paljon siinä mennään hyvän ammattietiikan rajamailla. Sen tiedän, että opettajat tuskailevat niiden oppilaiden kanssa joiden opiskeluajat ovat suunniteltua pidempiä. Toisaalta kuvittelen, että jossain vaiheessa tulee tilanteita jossa pitää miettiä, onko opiskelijasta alalle mitä hän opiskelee, kun hän ei pysty osoittamaan osaamistaan. Tietenkin ainakin uutena opettajana todennäköisesti syyllistäisin myös itseäni,  onko opettajassa vika jos oppi ei mene päähän.

Nostan opettajan työn ammattietiikan noudattamisen  keskeiseksi normiksi.
" Eettisten periaatteiden lähtökohtana on ihmisen kohteleminen itseisarvona. Siihen kuuluu että oppija nähdään ajattelevana ja oppivana persoonana. Ihmisarvoa tulee kunnioittaa riippumatta ihmisen sukupuolesta, sukupuolisesta suuntautuneisuudesta, ulkonäöstä, iästä, uskonnosta, yhteiskunnallisesta asemasta, alkuperästä, mielipiteistä, kyvyistä ja saavutuksista". 
Tulevaisuudessa Suomessakin yhä useampi opiskelijoista on syntynyt ja elänyt myös muualla kuin Suomessa, lähtökohdat ovat hyvin erilaiset, kulttuuri vaikuttaa moniin tekijöihin, aikakäsitykset saattavat olla täysin erilaiset. Mitä enemmän tätä pohdin siis sitä mitä kaikkea opettaja saattaa joutua selvittämään ennenkuin tunnilla päästään itse asiaan, sitä enemmän alan kunnioittaa opettajia, työ ei ole helppoa.



sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Oppimis - ja ohjaustyylit

Taas on kuukausi vierähtänyt edellisistä pohdinnoista. Täysiä työskennellään opetus, ohjaus ja arviointi moduulin kimpussa. Aloitin myös viime viikolla uudessa työssä Järvenpään kunnalla työterveyshoitajana, aina uusi työ vie oman aikansa ja voimansa, pitää vain yrittää pysyä tässä opiskelu tempossa mukana. Se meille jo alussa sanottiinkin, että yrittäkää pysyä vauhdissa mukana, vastausajat tehtäviin  ovat niin lyhyet, jos paljon kerääntyy rästiin niin pulassa olet. Huomaan, että uudessa työssä suurin haaste on uuden potilasohjelman opettelua, on se aikamoista jos tietokone ei toimi asiakkaita ei voi ottaa vastaan.

Se miksi juuri nyt olen täällä kirjoittamassa johtuu ko. moduulin tehtävästä oppimis- ja ohjaustyylit jota pyydettiin arvoimaan täällä omassa blogissaan ja kuinka ollakkaan dead line on tänään. Joku on joskus minulle sanonut, että onneksi on olemassa " viime tinka" muuten asioita ei tulisi tehtyä ja toisaalta tehtävä muistutteli,  että tänne blogiinkin olisi taas aika tulla.

Tehtävänä on pohtia erilaisten oppimistyylien merkitystä opetukseen. Oppimistyyli on tapa ottaa vastaan, prosessoida ja palauttaa mieleen informaatiota. Itseohjautuva oppija on tietoinen omista oppimistyyleistään sanoo Jyväskylän yliopiston kielikeskuksen - opi oppimaan sivut. Olisi niin paljon asioita joita haluaisi ja toisaalta pitää selvittää mm. mitä jos et ole itseohjautuva , missä vaiheessa opiskelu uraa joku pohtii sinun kanssa miten sinä parhaiten opit. En muista omalta opiskeluraltani että joku olisi tätä minulle jotenkin ohjeistanut selvittämään " pohdi miten parhaiten opit" asia kylläkin tullut monesti eteen , mutta kuinka moni ammattilisen opinnon juuri aloittanut sitä miettii. Aisteihin perustuva oppimistyylejä on auditiivinen ( kuuloaisti), visuaalinen ( näköaisti) ja kinesteettinen ( koko vartalon liikkeet). Jos ensiksi mietin itseäni millainen oppimistyyli sopii minulle sanon, että ei mikään ylitse muiden, mutta auditiivinen eniten. Poikani on selkeästi auditiivinen, hän kertoo ettei tarvitse lukea kotona koska juuri kuuli asian tunnilla ja ihmeekseni hän on usein koe numeroita katsoessani oikeassa. Tyttäreni taas selkeästi visuaalinen, pääsykokeisiin lukiessa huoneen seinä oli täynnä erilaisia kaavioita ja taulukoita ja tyyli toimi, hän pääsi hakemaansa yliopistoon.

Tehtävässä on pyydetty miettimään miten erilaiset oppimistyylit pitäisi huomioida opetuksen suunnittelussa?
Tämähän on hankalaa tässä mielelläni kuulisin alan konkareita, Jos mietin, että ryhmässä on kaikille eri tyyleillä paremmin oppivia millaisen opetuksen heille rakennat. Ehkä ainakin aloittaisin omassa ryhmässä kertomaan näistä eri tyyleistä ja yhdessä keskustelisimme miten tämä oma tyyli kannattaa omassa oppimisessaan hyödyntää. Jos resursseja olisi loputtomasti tekisin omat tunnit auditiivisesti oppiville jossa keskustelisimme paljon erilaisilla ryhmäkokoonpanoilla. Visuaalisessa pyytäisin oppilaita piirtämään , kirjoittamaan aiheeseen liittyen, kinesteettisessä liikkuisimme luokassa paljon käyttäisimme erilaisia ilmauksellisiä keinoja, draamaa, erilaisia esityksiä. Jos näin eriytetty opettaminen ei ole mahdollista parasta on tietenkin monipuolisesti käyttää kaikkia eri tyylejä ehkä kuitenkin moni on tälläinen kuin minä ns. sekäkäyttäjä :)

Kysymykseen miten oppimistyylit vaikuttavat  opetusmenetelmien valintaan? Tähän olisi helppo vastaus jos tietäisi, että ryhmässä on kaikki oppivat samalla tyylillä esim. auditiivisesti, keskityttäisiin keskustelemaan, tehtäisiin erilaisia kuuntelua vaativia tehtäviä mutta todellisuus toista. Tässäkin sanoisin erilaisia menetelmiä tasapuolisesti, jolloin jokaiselle löytyy jotakin. Oppimistehtävissä mielestäni olisi kuitenkin mahdollista valita, voisiko tehtävän tehdä visuaalisesti, kirjoittaen tai piirtäen  tai esim. ryhmäkeskusteluna tai vaikka pienenä näytelmänä. Jokainen voisi valita itselleen luontevimman tavan. Kysyttäessä miten tämä vaikuttaa pienryhmän  toimintaan, sanoisin että luokasta voitaisiin koota nimenomaan pienryhmiä oppimistyylien perusteella. Se tietääkö nuori itse miten parhaiten oppii vai tuleeko valittua tyyli mikä tuntuu kivoimmalta/ helpoimmalta, ehkä. Mutta toisaalta haittaako se jos se kuitenkin tapa millä mieluiten opiskelet, eikö se voisi olla samalla motivaatiota lisäävä varsinkin esim. nuoriasteen opiskelijoiden keskuudessa joilla saattaa tuo motivaatio olla kateissa aika ajoin.

Jotta tämä opettaminen ei olisi näin helppoa oppimistyylit voidaan jakaa myös toimintavan mukaan: osallistuja, tarkkailija, päättelijä tai toteuttaja. Meidän opiskelumateriaaleihin oli laitettu linkki testiin jossa pystyit testaamaan millainen oppija itse olet. Lapset sanovat usein, että juttuni poukkoilee asiasta toiseen, saatan samassa lauseessa puhua monesta asiasta. Olen väittänyt, että se on kätevää, tulee monta asiaa hoidettua yhdellä kertaa. Tämä testi todisti samaa, vai miten on mahdollista, että olen yhtä paljon osallistuja kuin tarkkailijakin. Ainakaan tämän testin perusteella, en pystyisi luokassa jakamaan erilaisia ryhmiä sen mukaan onko heidän luontaisempaa olla esim. tarkkailijoina ja toiset ovat osallistujia. Olen itse ollut  opetustilanteessa jossa ensin osa ryhmästä keskustelee sovitusta aiheesta ja toiset tarkkailevat ja havannoivat ja seuraavaksi roolit vaihdetaan toisinpäin. Toisaalta jos sinulla vahva näkemys mikä rooli sinulle luontaisin, ehkä olisi järkevää myös järjestää jotain opetusta niin, että saat tehdä sinulle luontaisinta toimintapaa.

Tehtävässä oli myös pyydetty pohtimaan miten sovellat erilaisia oppimistyylejä opetusharjoittelussa ? On mukava miettiä mitä kaikkia opetusmenelmiä hoitotyön opetuksessa voi käyttää. Ainakin toivon, että voin käyttää useita erilaisia. Mielestäni erittäin luontevaa jos mietitään aisteihin perustuvaa oppimista on näytellä erilaisia asiakas/ potilas tapauksia, tähän voidaan ottaa myös erilaisia toimintapoja, osa esittää potilaita/ hoitajia ja osa tarkkailee miten esim. hoitotoimenpide onnistuu. Keskusteluryhmät ovat luontevia jos pohditaan vaikkapa erilaisia hoitoetiikkaan liittyviä kysymyksiä. Toiseen aiheeseen saattaisi sopia esim. erilaisten postereiden tekeminen ja sitä kautta asioihin perehtyminen ja oppiminen. Toisaalta jos et esim. ryhmässä haluaisi tehdä posteria voisit tehdä vaikkapa opetusvideon. Sen tiedän,  että opettaja luennoi oppilaat vain  kuuntelevat malli ei yksinään toimi tai uskon,  että ei toimi noin toteutettuna juuri milloinkaan.

lauantai 14. tammikuuta 2017

On aika taas aloittaa ahkerointi

No niin nyt on Joulut ja Uuden Vuodet vietetty suklaat syöty on aika palata koneen ääreen. Pientä alkukankeutta, huomenna ensimmäisen tehtävän dead line ja juuri sain sen lisättyä tuonne Moodleen.

Nyt alkoi opetus, ohjaus ja arviointi kurssi joka on laajuudeltaan isoin. Ensimmäisenä piti pohtia osaamisperusteisuutta ja työelämävastaisuutta. Tuo sana osaamisperusteisuus kuulostaa niin vieraalta, käytännössä opiskelijan yksilölliset tarpeet ja kyvyt tulee huomioida ja opiskelua voi suorittaa joustavaa oppimispolkua myöden. Tehtävässä piti tutustua oman ammattialan ( harjoitteluoppilaitoksen ) opetussuunnitelmaan ja minulla se on lähihoitajakoulutus. Tässä aina välillä käy mielessä olisiko sittenkin  pitänyt mennä sinne todelliseen oman alan paikkaan eli amk terveydenhoitajakoulutukseen harjoittelemaan. Lähihoitaja koulutus on kuitenkin itselle vieras, mutta toisaalta kyllähän tässä oppii kun opetussuunnitelmaan perehtyy. Tutustuin nyt ensimmäistä kertaa tarkemmin Keudan tarjontaa ja en ollut uskoa kuinka monta erilaista oppimispolkua siellä on tarjolla on Sporttihirmua ja Maailmanmatkaajaa jne. jotenkin nuo nimet tuntuvat hieman naiveilta. Sanooko joku 16 v teinipoika opiskelevansa Sporttihirmu polkua pitkin. Toisaalta antaahan tuo opiskelusta aika hauskan kuvan " mitäs me maailmamatkaajat". Pitääkin kysyä Nurmijärven Keudasta miten nämä polut käytännössä toimivat.

Itselle jäi mieleen tuosta yksilöllisyydestä erilaiset harjoittelupaikat ja ajat. Yhden tytön kohdalla mm. opettaja totesi jollet nyt kykene tätä suorittamaan niin ei hätää tämä voidaan keskeyttää ja jatkat myöhemmin ei tämä maailmaa kaada. Opiskelija oli ollut harjoittelusta jo useita päiviä poissa ja tuli tunne, että työnteko ei nyt vain maistunut. Toisaalta jopa hämmästelin kuinka helposti harjoittelu olisi voitu keskeyttää ja opettaja oli valmis järjestelemään uutta työssäoppimisjaksoa, joka kuitenkin vaatii taas tarkkaa selvittelyä mihin opiskeluväliin ko. jakso mahtuu. Erityistä tuon tarvetta on kuulemma niin paljon ( tätä korostivat sekä opettaja että terveydenhoitaja ), että jos halutaan että suurin osa valmistuu niin on pakko räätälöidä opetusta jokaiselle sopivaksi.
Toisaalta nyt kuin luin noita lähihoitajkoulutuksen pakollisten kurssien sisältöä ja sitä mitä opiskelijan on sen jälkeen osattava, niin ei tuo mitään pilipalia ole ollenkaan, kova vaatimustaso heillä on jotenkin tuntuu, että olisi voinut melkein lukea sairaanhoitajan opetussuunnitelmaa. Työssäni pohdinkin sitä miksi lähihoitaja koulutus ei ole enää saman katon alla sairaanhoitajjien kanssa. Jotenkin tuntuu, että olisi hyödyllistä jos saman alan osaajia olisi samassa paikassa jakamassa osaamistaan. No tätä tässä kevään aikana varmaan pähkäilen useamman kerran.