Niinhän siinä taas kävi , että ajatukset jäivät vain päähän pyörimään eikä paperille. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.... eikö se näin ole.
Mutta siis Keudan opetuksesta. Kävi edellisessä kirjoituksessa lävitse tuntieni kulkua ja vielä oli tarkoitus pohdiskella opettamani kurssin päätöstä. Eli kurssi päättyi sähköiseen tenttiin joka tehtiin yhdessä ohjaajani kanssa, hän laati kysymykset hänen opettamaan osioon ( siis ennen minun tuloa) ja minä mietin kysymykset omiin aiheisiini. Käytin apuna vanhaa tenttiä, joka oli erittäin hyödyllistä miettiessäni esim.kuinka laajoja kysymyksiä teen, jotta käytettävissä oleva aika katsotaan riittäväksi. Itse olisin tehnyt vielä enemmän essee kysymyksiä, mutta ohjaajani kehotti tekemään myös vaihtoehtokysymyksiä. Näitähän oli sitten erittäin nopea ja helppo tarkistaa, mikä nyt ei kuitenkaan mielestäni pitäisi olla peruste koekysymyksiin. Laittelin kysymyksiäni illalla ohjaajani sähköpostiin ja hän vastasi heti , jonka jälkeen ilta menikin viestejä välitellessä. Jolloin totesin, että opettajan työaika tuntuu venyvän iltaisin kohtuuttoman pitkäksi.
Aamulla oli sitten tentti jossa oli lähes kaikki paikalla, poissa oli kaksi opiskelijaa. En tiedä miten ohjaajani heille tentin myöhemmin järjesti, se jäi selvittämättä. Minulla ko. päivä oli viimeinen ja opiskelijat lähtivät seuraavana päivänä työharjoitteluun, joten tenttiä ei olisi heti voinut uusiakkaan.
Olimme ohjaajani kanssa molemmat valvomassa tenttiä joka siis tehtiin sähköisesti. Kaikki istuivat omilla koneillaan vierekkäin. Tila oli kuitenkin sen verran pieni, että olisimme huomanneet vierustoveri keskustelut , näin ainakin uskon, varsinkin kun kiersin luokkaa kaiken aikaa ympäri , tarkistaen mitä tiedostoja koneessa oli auki. Periaatteessa opiskelijat olisivat voineet netistä etsiä kaikki vastaukset kysymyksiinsä, joten ohjaajani kehotti minua kiertelemään luokassa ja tarkkailemaan opiskelijoiden näyttöjä. Mitään vilpillistä en havainnut.
Pystyin itse seuraamaan myös koneelta kuka oli jo vastannut mihinkin kysymykseen ja aloittamaan korjaamisen samantien. Ensin olin kommentoimassa vain vääriin , puutteellisiin vastauksiin, mutta tuntui väärältä jättää huomioimatta myös oikeat, erittäin hyvät vastaukset. Joten loppujen lopuksi kirjoitin kaikille kaikkiin kysymyksiin jonkun kommentin miten hän oli kysymykseen vastannut. Ilokseni huomasin, että vastauksissa oli monia erittäin hyviä.. Muutamilla siis onneksi vain muutamilla sitäkin kehnompia. Asioita josta olimme edellisenä päivänä puhuneet ei muistettu. Tajusin kyllä, että tietyillä opiskelijoilla oli selkeästi oppimivaikeuksia, vastausten taso poikkesi niin oleellisesti muiden opiskelijoiden vastauksista. Juttelin tentin jälkeen opiskelijan kanssa jonka vastaukset olivat niin suppeita tai täysin vääriä, että kokeen läpäisy oli siinä ja siinä. Surukseni kuulin ,että hän oli todella lukenut, mutta asiat eivät vain jää päähän ( tämän hän kertoi aivan itkusilmässä). Hänen kohdalla mietin olisiko esim. oppisopimuskoulutus ollut parempi vaihtoehto koska hän oli saanut työharjoittelusta hyvät arvioinnit.
Lopuksi kysyin oppilaiden tulevaisuuden suunnitelmista ja yllätyksekseni ja ilokseni kuulin, että kaikki aikovat hoitoalalle. Pyysin myös kirjallista palautetta opetuksestani ja niistä olin vielä iloisempi :) Opiskelijat olivat kokeneet oppivansa, vaihtelevat tunnit olivat olleet kivoja. Kehittämistoiveina oli lisää jämäkkyyttä, joka yllätti kun tuntui ettei heitä olisi saanut komentaa ollenkaan. Yhdessä palautteessa todettiin luulleen heitä lääkäreiksi. Tästä olin vähän huolissani koska mielestäni vaatimukseni olivat jopa liian pieniä kun mietin miten ja missä lähihoitajat nykyään työskentelevät ja tämä ryhmä valmistuu jo ensi keväänä. Yksi tsemppasi, että kyllä sinusta hyvä ope tulee kun vähän treenaan.
Mutta kaikenkaikkiaan opetusjaksoni oli niin mukava, että voisin ajatella työskenteleväni kyseisessä koulussa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti