Kaikki päättyy aikanaan niinhän se kuuluukin mennä. Vajaa kaksi viikkoa niin vietämme opettajaksi valmistumisen juhlaa. 16 kuukautta on takana hyvin erilaista opiskelua mitä olen aiemmin tehnyt. Koko opiskelu suoritettiin verkkokurssina, tämä oli minulle täysin uutta.
Viimeinen tehtävämme oli kypsyysnäyte jossa esittelemme opintojemme kulkua mistä lähdettiin mihin päädyttiin, mitä matkalle mahtui ja mitä jäin kaipaamaan. Kanarialla olleiden vaihtelevien kurssityöaikojen vuoksi omani on vielä esittetelemättä vaikkakin se on onneksi jo tehty ja Moodleen tallennettu. Tein sen hyvin paljon näiden blogikirjoitusten pohjalta. Tämä oli todella tärkeä työkalu, ilman näitä blogikirjoituksia olisi ollut vaikea päästä takaisin mm. niihin alkutunnelmiin mitä koin opiskeluiden alussa.
Ehkä ei ole tarve enää tänne toistaa mitä matka opettajaksi sisälsi. Ehkä jotain pieniä huomioita jos esim. uusi opiskelija minulta kommentteja kysyisi. Olen erittäin erittäin tyytyväinen, että otin pienen opintovapaa pätkän ensimmäisenä syksynä ja pääsin kunnolla tutustumaan harjoitteluoppilaitokseen. Käytin kyllä tylysti hyödykseni verkko mahdollisuutta eli teimme myös kaksi matkaa opintovapaan aikana mikä oli aivan luksusta. Verkko - opinnot mahdollistavat opinnot missäpäin maailmaa vain. Koin olevani myös onnekas, että ystäväni on lähihoitajien opettaja, uskon että sain harjoittelusta enemmän irti kun Kirsi jaksoi minun kanssa iltaisinkin näitä opetushommia miettiä. Tai sitten opettajat ovat vain niin joustavia. Kaiken kaikkiaan opetusharjoittelusta jäi todella positiivinen tunne.
Keskari tiimi minä ja kolme miestä olimme hauska yhteisö. Timo it- taituri auttoi minua useasti, tietoteknisissä taidoissa on edelleen parantamisen varaa vaikka paljon opinkin. Orvokki opettaja piti hienosti lankoja käsissä niinkuin kypsyysnäytteessä totesin, ihmettelen miten hyvin hän oli ajantasalla kaikkien opintojen etenemisestä. En tiedä miltä tuntuu patistella aikuisia ihmisiä, mutta kyllä se patistelu oli aika ajoin tarpeen. Aikataulu oli alkuun minusta hyvinkin tiukka, mielestäni olin koneen ääressä joka ilta. Nopeasti sekin kyllä unohtuu koska tahti on nyt ollut sopivaa.
Opettajan töiden saaminen on täysin kysymysmerkki. Koska ja mitä tulevaisuus tarjoaa, saapi nähdä. Keudassa olisi ollut kolmen kuukauden sijaisuus, siihen en nyt lähtenyt koska minulla nyt työterveyshuollossa vakipaikka. Kun tuolla Kanarian lämmössä sain taas kaksi viikkoa ohjata ja opastaa kurssilaisia, mielessä oli monta kertaa, ketä muita kuin atooppista ihottumaa sairastavia voisin täällä opettaa. Kovasti jäin pohtimaan, millaista rahoitusta ja järjestelyitä vaatisi pitkillä sairaslomilla esim. masennuksen takia olevien vieminen valoon. Kyllä sillä vain niin piristävä vaikutus on. No se on oma tarinansa, mutta mielelläni itseni työlllistäisin kuntoutuskurssien ohjaajana.
En kyllä raaskisi tätä blogikirjoittelua lopettaa. Ehkä yritän keksiä jonkin asian minkä ympärille voisin omaa blogia pitää, tämä on mukavaa puuhaa, vaikka hieman liian harvoin tänne kerkesin. En vielä sano hyvästejä , valmistujaisjuhlan tunnot haluan tänne ainakin vielä kirjoittaa ja vielä tarkistan olinko muistanut Orvokin ohjeet blogin suhteen. Tapaamisiin ....
Matkalla opettajaksi
sunnuntai 26. marraskuuta 2017
tiistai 14. marraskuuta 2017
Oppimisyhteisön rakentaminen
Terveiset Kanarialta, täällä taas rakentamassa atoopikkojen kuntoutuskurssille hyvää oppimisyhteisöä.
Mutta siis ensisijaisesti tässä kirjoituksessa tarkoitus reflektoida moduulin " Oppimisyhteisön rakentaminen" antia. Mutta myönnän, että arvioin tätä tässä Puerto Ricon lämpimässä yössä huomattavasti mielummin kuin koto Suomen pimeydessä vaikka iltahommaksi meneekin :)
Oli pakko vielä kerrata moduulin tehtäviä ja materiaaleja siitä mitä kaikkea jakso on pitänyt sisällään koska se alkoi jo keväällä. Huomasin, että moduulihan sisälsi paljon asioita jotka tulleet näissä kurssi ohjauksissa esiin. Dialogiosaamisessa mietimme mm. ryhmädynamiikkaa ja tälläisellä kurssilla missä seuraan ihmisiä kaksi viikkoa lähes 24/ 7 niin todella voin huomata miten tuo ryhmä kehittyy. Ja kyllä se menee yleensä kuin oppikirjoissa vaiheet seuraavat toisiaan. Olen mm. pannut merkille näiden 12 vuoden aikana kun näitä kursseja olen tehnyt, että kokemukset huonekavereista menevät yleensä aivan samaan malliin. Siis kurssilaiset jotka ovat toisilleen entuudestaan täysin vieraita majoittuvat kahden hengen huoneisiin. Alkuhaastattelussa lähes poikkeuksetta kaikki sanovat kämppäkaverin olevan oikein mukava ja ihana ja niin samaoloinen kuin hän itse. Nyt kun tiedän millainen on usein kommentti viikon päästä, pyrin tässä vaiheessa jo vähän topputelemaan ja ehdottamaan, että omaa aikaakin kannattaa ottaa ja ei ole tarkoitus, että huonekaverit kulkevat kaiken aikaa samaa matkaa. Viikon päästä on huonekuntia jotka edelleen tulevat erittäin hyvin juttuun, mutta on paljon pareja jotka ovat todenneetkin olevansa täysin erilaisia. Tapa miten huonekaveri viskaa kengänsä ja vaatteensa yms. tavarat ympäri huonetta on alkanut ärsyttämään suunnattomasti. Myös selkeää väsymistä on havaittavissa kurssin lopussa ja kurssin päätökseen tulee panostaa erityisesti. Mukavaa näissä on, että kursseille järjestetään Suomessa viikonlopun jälkijakso joka helpottaa selkeästi kurssilaisia siitä ajatuksesta ettei muita ryhmäläisiä enää tapaisi.
Itsetuntemusosaamis osiosta voin sanoa sen verran, että rennoksi höpöttelyksi tämä ryhmän ohjaus on taas mennyt. Näin sitä arvioivat aina muut työntekijät. Saan ihmiset täällä yleensä aika mukavasti keskustelemaan näen sen vahvuudekseni. Mutta se myös heikkouteni toisissa tilanteissa, missä aika on rajallinen. Töissä tilanne tuntuu menevän vain pahemmaksi , terveystarkastuksissa ohjaan ihmisiä yli ajan kun en saa tiivistettyä asiaani. Olen myös nykyisessä työssäni heti ajautunut samaan ongelmaan kuin edellisessä, olen melkein aina viimeisenä hommissa. Kirjaan esim. potilasteksit osittain valmiiksi aina asikkaiden jälkeen, mutta jään sitten vielä töiden jälkeen niitä viimeistelemään. Jollainlailla pitäisi olla nopeampi, mutta toisaalta minua inhottaa kiire ja se, että saan tehdä hommat iltapäivällä rauhassa loppuun luo rauhallisuutta.
Monikulttuuuriosaaminen oli moduulin mielenkiintoisin osio. Pääsin haastattelemaan tuttua opettajaa, joka opettaa peruskoulussa erittäin monikulttuurista luokkaa. Olipa mielenkiintoista kuulla hänen havaintojaa, eri kulttureista tulleiden lasten opiskelutavoista. Minua ei yllättänyt, että aasialaiset ovat erittäin tunnollisa, mutta se että vanhemmat tekevät tarvittaessa lasten läksyt jotta opettajalle ei tule tunne ettei lapsi osaa tuntuu jo niin pahalta. Kyllä tässä maailmassa on monta ihmeellistä asiaa ,ei voi muuta sanoa.
Koulutuksen verkostoosaamisessa pohdimme Keskari tiimissa oppilaitosten yritysyhteistyötä. Itsellä kun ei ole opettajataustaa en osaa tuohon mitään käytännän kokemusta kertoa. Mutta tiedän, että harjoitteluoppilaitoksessa oppilaat olivat perustaneet useita pikku yrityksiä joita olivat mm. Nurmijärven messuilla esittelemässä. Kolme poikaa oli perustanut veden myynti busineksen , hiukan pelkään, että myynti ei ihan huimaa ole Suomessa, poikien kannattaisi kantaa vetensä tänne Kanarialle. On tämä kamalaa kun vettä pitää tuolta kaupasta ostaa ja noita muovikanistereita on saari täynnä, niiden kierrätys ei taida olla vieläkään kunnon tolalla.
Jotta Orvokki opettajamme jaksaa näitä blogeja lukea päätän tämän tähän , mutta palaan kyllä vielä jonkinlaisen yhteenvedon merkeissä.
Niin se vain uhkaa loppua tämäkin opiskelu, nyt olen vannottanut, että se oli nyt tässä. Olen suorittanut nyt terveydenhoitaja amk, terveydenhoitaja yamk ja ope opinnot melko perä perään, mutta tämä on vain niin antoisaa :)
Mutta siis ensisijaisesti tässä kirjoituksessa tarkoitus reflektoida moduulin " Oppimisyhteisön rakentaminen" antia. Mutta myönnän, että arvioin tätä tässä Puerto Ricon lämpimässä yössä huomattavasti mielummin kuin koto Suomen pimeydessä vaikka iltahommaksi meneekin :)
Oli pakko vielä kerrata moduulin tehtäviä ja materiaaleja siitä mitä kaikkea jakso on pitänyt sisällään koska se alkoi jo keväällä. Huomasin, että moduulihan sisälsi paljon asioita jotka tulleet näissä kurssi ohjauksissa esiin. Dialogiosaamisessa mietimme mm. ryhmädynamiikkaa ja tälläisellä kurssilla missä seuraan ihmisiä kaksi viikkoa lähes 24/ 7 niin todella voin huomata miten tuo ryhmä kehittyy. Ja kyllä se menee yleensä kuin oppikirjoissa vaiheet seuraavat toisiaan. Olen mm. pannut merkille näiden 12 vuoden aikana kun näitä kursseja olen tehnyt, että kokemukset huonekavereista menevät yleensä aivan samaan malliin. Siis kurssilaiset jotka ovat toisilleen entuudestaan täysin vieraita majoittuvat kahden hengen huoneisiin. Alkuhaastattelussa lähes poikkeuksetta kaikki sanovat kämppäkaverin olevan oikein mukava ja ihana ja niin samaoloinen kuin hän itse. Nyt kun tiedän millainen on usein kommentti viikon päästä, pyrin tässä vaiheessa jo vähän topputelemaan ja ehdottamaan, että omaa aikaakin kannattaa ottaa ja ei ole tarkoitus, että huonekaverit kulkevat kaiken aikaa samaa matkaa. Viikon päästä on huonekuntia jotka edelleen tulevat erittäin hyvin juttuun, mutta on paljon pareja jotka ovat todenneetkin olevansa täysin erilaisia. Tapa miten huonekaveri viskaa kengänsä ja vaatteensa yms. tavarat ympäri huonetta on alkanut ärsyttämään suunnattomasti. Myös selkeää väsymistä on havaittavissa kurssin lopussa ja kurssin päätökseen tulee panostaa erityisesti. Mukavaa näissä on, että kursseille järjestetään Suomessa viikonlopun jälkijakso joka helpottaa selkeästi kurssilaisia siitä ajatuksesta ettei muita ryhmäläisiä enää tapaisi.
Itsetuntemusosaamis osiosta voin sanoa sen verran, että rennoksi höpöttelyksi tämä ryhmän ohjaus on taas mennyt. Näin sitä arvioivat aina muut työntekijät. Saan ihmiset täällä yleensä aika mukavasti keskustelemaan näen sen vahvuudekseni. Mutta se myös heikkouteni toisissa tilanteissa, missä aika on rajallinen. Töissä tilanne tuntuu menevän vain pahemmaksi , terveystarkastuksissa ohjaan ihmisiä yli ajan kun en saa tiivistettyä asiaani. Olen myös nykyisessä työssäni heti ajautunut samaan ongelmaan kuin edellisessä, olen melkein aina viimeisenä hommissa. Kirjaan esim. potilasteksit osittain valmiiksi aina asikkaiden jälkeen, mutta jään sitten vielä töiden jälkeen niitä viimeistelemään. Jollainlailla pitäisi olla nopeampi, mutta toisaalta minua inhottaa kiire ja se, että saan tehdä hommat iltapäivällä rauhassa loppuun luo rauhallisuutta.
Monikulttuuuriosaaminen oli moduulin mielenkiintoisin osio. Pääsin haastattelemaan tuttua opettajaa, joka opettaa peruskoulussa erittäin monikulttuurista luokkaa. Olipa mielenkiintoista kuulla hänen havaintojaa, eri kulttureista tulleiden lasten opiskelutavoista. Minua ei yllättänyt, että aasialaiset ovat erittäin tunnollisa, mutta se että vanhemmat tekevät tarvittaessa lasten läksyt jotta opettajalle ei tule tunne ettei lapsi osaa tuntuu jo niin pahalta. Kyllä tässä maailmassa on monta ihmeellistä asiaa ,ei voi muuta sanoa.
Koulutuksen verkostoosaamisessa pohdimme Keskari tiimissa oppilaitosten yritysyhteistyötä. Itsellä kun ei ole opettajataustaa en osaa tuohon mitään käytännän kokemusta kertoa. Mutta tiedän, että harjoitteluoppilaitoksessa oppilaat olivat perustaneet useita pikku yrityksiä joita olivat mm. Nurmijärven messuilla esittelemässä. Kolme poikaa oli perustanut veden myynti busineksen , hiukan pelkään, että myynti ei ihan huimaa ole Suomessa, poikien kannattaisi kantaa vetensä tänne Kanarialle. On tämä kamalaa kun vettä pitää tuolta kaupasta ostaa ja noita muovikanistereita on saari täynnä, niiden kierrätys ei taida olla vieläkään kunnon tolalla.
Jotta Orvokki opettajamme jaksaa näitä blogeja lukea päätän tämän tähän , mutta palaan kyllä vielä jonkinlaisen yhteenvedon merkeissä.
Niin se vain uhkaa loppua tämäkin opiskelu, nyt olen vannottanut, että se oli nyt tässä. Olen suorittanut nyt terveydenhoitaja amk, terveydenhoitaja yamk ja ope opinnot melko perä perään, mutta tämä on vain niin antoisaa :)
maanantai 13. marraskuuta 2017
Opetusharjoittelun arviointi
Niinhän siinä taas kävi , että ajatukset jäivät vain päähän pyörimään eikä paperille. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.... eikö se näin ole.
Mutta siis Keudan opetuksesta. Kävi edellisessä kirjoituksessa lävitse tuntieni kulkua ja vielä oli tarkoitus pohdiskella opettamani kurssin päätöstä. Eli kurssi päättyi sähköiseen tenttiin joka tehtiin yhdessä ohjaajani kanssa, hän laati kysymykset hänen opettamaan osioon ( siis ennen minun tuloa) ja minä mietin kysymykset omiin aiheisiini. Käytin apuna vanhaa tenttiä, joka oli erittäin hyödyllistä miettiessäni esim.kuinka laajoja kysymyksiä teen, jotta käytettävissä oleva aika katsotaan riittäväksi. Itse olisin tehnyt vielä enemmän essee kysymyksiä, mutta ohjaajani kehotti tekemään myös vaihtoehtokysymyksiä. Näitähän oli sitten erittäin nopea ja helppo tarkistaa, mikä nyt ei kuitenkaan mielestäni pitäisi olla peruste koekysymyksiin. Laittelin kysymyksiäni illalla ohjaajani sähköpostiin ja hän vastasi heti , jonka jälkeen ilta menikin viestejä välitellessä. Jolloin totesin, että opettajan työaika tuntuu venyvän iltaisin kohtuuttoman pitkäksi.
Aamulla oli sitten tentti jossa oli lähes kaikki paikalla, poissa oli kaksi opiskelijaa. En tiedä miten ohjaajani heille tentin myöhemmin järjesti, se jäi selvittämättä. Minulla ko. päivä oli viimeinen ja opiskelijat lähtivät seuraavana päivänä työharjoitteluun, joten tenttiä ei olisi heti voinut uusiakkaan.
Olimme ohjaajani kanssa molemmat valvomassa tenttiä joka siis tehtiin sähköisesti. Kaikki istuivat omilla koneillaan vierekkäin. Tila oli kuitenkin sen verran pieni, että olisimme huomanneet vierustoveri keskustelut , näin ainakin uskon, varsinkin kun kiersin luokkaa kaiken aikaa ympäri , tarkistaen mitä tiedostoja koneessa oli auki. Periaatteessa opiskelijat olisivat voineet netistä etsiä kaikki vastaukset kysymyksiinsä, joten ohjaajani kehotti minua kiertelemään luokassa ja tarkkailemaan opiskelijoiden näyttöjä. Mitään vilpillistä en havainnut.
Pystyin itse seuraamaan myös koneelta kuka oli jo vastannut mihinkin kysymykseen ja aloittamaan korjaamisen samantien. Ensin olin kommentoimassa vain vääriin , puutteellisiin vastauksiin, mutta tuntui väärältä jättää huomioimatta myös oikeat, erittäin hyvät vastaukset. Joten loppujen lopuksi kirjoitin kaikille kaikkiin kysymyksiin jonkun kommentin miten hän oli kysymykseen vastannut. Ilokseni huomasin, että vastauksissa oli monia erittäin hyviä.. Muutamilla siis onneksi vain muutamilla sitäkin kehnompia. Asioita josta olimme edellisenä päivänä puhuneet ei muistettu. Tajusin kyllä, että tietyillä opiskelijoilla oli selkeästi oppimivaikeuksia, vastausten taso poikkesi niin oleellisesti muiden opiskelijoiden vastauksista. Juttelin tentin jälkeen opiskelijan kanssa jonka vastaukset olivat niin suppeita tai täysin vääriä, että kokeen läpäisy oli siinä ja siinä. Surukseni kuulin ,että hän oli todella lukenut, mutta asiat eivät vain jää päähän ( tämän hän kertoi aivan itkusilmässä). Hänen kohdalla mietin olisiko esim. oppisopimuskoulutus ollut parempi vaihtoehto koska hän oli saanut työharjoittelusta hyvät arvioinnit.
Lopuksi kysyin oppilaiden tulevaisuuden suunnitelmista ja yllätyksekseni ja ilokseni kuulin, että kaikki aikovat hoitoalalle. Pyysin myös kirjallista palautetta opetuksestani ja niistä olin vielä iloisempi :) Opiskelijat olivat kokeneet oppivansa, vaihtelevat tunnit olivat olleet kivoja. Kehittämistoiveina oli lisää jämäkkyyttä, joka yllätti kun tuntui ettei heitä olisi saanut komentaa ollenkaan. Yhdessä palautteessa todettiin luulleen heitä lääkäreiksi. Tästä olin vähän huolissani koska mielestäni vaatimukseni olivat jopa liian pieniä kun mietin miten ja missä lähihoitajat nykyään työskentelevät ja tämä ryhmä valmistuu jo ensi keväänä. Yksi tsemppasi, että kyllä sinusta hyvä ope tulee kun vähän treenaan.
Mutta kaikenkaikkiaan opetusjaksoni oli niin mukava, että voisin ajatella työskenteleväni kyseisessä koulussa. ;)
Mutta siis Keudan opetuksesta. Kävi edellisessä kirjoituksessa lävitse tuntieni kulkua ja vielä oli tarkoitus pohdiskella opettamani kurssin päätöstä. Eli kurssi päättyi sähköiseen tenttiin joka tehtiin yhdessä ohjaajani kanssa, hän laati kysymykset hänen opettamaan osioon ( siis ennen minun tuloa) ja minä mietin kysymykset omiin aiheisiini. Käytin apuna vanhaa tenttiä, joka oli erittäin hyödyllistä miettiessäni esim.kuinka laajoja kysymyksiä teen, jotta käytettävissä oleva aika katsotaan riittäväksi. Itse olisin tehnyt vielä enemmän essee kysymyksiä, mutta ohjaajani kehotti tekemään myös vaihtoehtokysymyksiä. Näitähän oli sitten erittäin nopea ja helppo tarkistaa, mikä nyt ei kuitenkaan mielestäni pitäisi olla peruste koekysymyksiin. Laittelin kysymyksiäni illalla ohjaajani sähköpostiin ja hän vastasi heti , jonka jälkeen ilta menikin viestejä välitellessä. Jolloin totesin, että opettajan työaika tuntuu venyvän iltaisin kohtuuttoman pitkäksi.
Aamulla oli sitten tentti jossa oli lähes kaikki paikalla, poissa oli kaksi opiskelijaa. En tiedä miten ohjaajani heille tentin myöhemmin järjesti, se jäi selvittämättä. Minulla ko. päivä oli viimeinen ja opiskelijat lähtivät seuraavana päivänä työharjoitteluun, joten tenttiä ei olisi heti voinut uusiakkaan.
Olimme ohjaajani kanssa molemmat valvomassa tenttiä joka siis tehtiin sähköisesti. Kaikki istuivat omilla koneillaan vierekkäin. Tila oli kuitenkin sen verran pieni, että olisimme huomanneet vierustoveri keskustelut , näin ainakin uskon, varsinkin kun kiersin luokkaa kaiken aikaa ympäri , tarkistaen mitä tiedostoja koneessa oli auki. Periaatteessa opiskelijat olisivat voineet netistä etsiä kaikki vastaukset kysymyksiinsä, joten ohjaajani kehotti minua kiertelemään luokassa ja tarkkailemaan opiskelijoiden näyttöjä. Mitään vilpillistä en havainnut.
Pystyin itse seuraamaan myös koneelta kuka oli jo vastannut mihinkin kysymykseen ja aloittamaan korjaamisen samantien. Ensin olin kommentoimassa vain vääriin , puutteellisiin vastauksiin, mutta tuntui väärältä jättää huomioimatta myös oikeat, erittäin hyvät vastaukset. Joten loppujen lopuksi kirjoitin kaikille kaikkiin kysymyksiin jonkun kommentin miten hän oli kysymykseen vastannut. Ilokseni huomasin, että vastauksissa oli monia erittäin hyviä.. Muutamilla siis onneksi vain muutamilla sitäkin kehnompia. Asioita josta olimme edellisenä päivänä puhuneet ei muistettu. Tajusin kyllä, että tietyillä opiskelijoilla oli selkeästi oppimivaikeuksia, vastausten taso poikkesi niin oleellisesti muiden opiskelijoiden vastauksista. Juttelin tentin jälkeen opiskelijan kanssa jonka vastaukset olivat niin suppeita tai täysin vääriä, että kokeen läpäisy oli siinä ja siinä. Surukseni kuulin ,että hän oli todella lukenut, mutta asiat eivät vain jää päähän ( tämän hän kertoi aivan itkusilmässä). Hänen kohdalla mietin olisiko esim. oppisopimuskoulutus ollut parempi vaihtoehto koska hän oli saanut työharjoittelusta hyvät arvioinnit.
Lopuksi kysyin oppilaiden tulevaisuuden suunnitelmista ja yllätyksekseni ja ilokseni kuulin, että kaikki aikovat hoitoalalle. Pyysin myös kirjallista palautetta opetuksestani ja niistä olin vielä iloisempi :) Opiskelijat olivat kokeneet oppivansa, vaihtelevat tunnit olivat olleet kivoja. Kehittämistoiveina oli lisää jämäkkyyttä, joka yllätti kun tuntui ettei heitä olisi saanut komentaa ollenkaan. Yhdessä palautteessa todettiin luulleen heitä lääkäreiksi. Tästä olin vähän huolissani koska mielestäni vaatimukseni olivat jopa liian pieniä kun mietin miten ja missä lähihoitajat nykyään työskentelevät ja tämä ryhmä valmistuu jo ensi keväänä. Yksi tsemppasi, että kyllä sinusta hyvä ope tulee kun vähän treenaan.
Mutta kaikenkaikkiaan opetusjaksoni oli niin mukava, että voisin ajatella työskenteleväni kyseisessä koulussa. ;)
sunnuntai 1. lokakuuta 2017
Seuraavat päivät
Luottavaisin mielin lähdin seuraaville päiville. Muistan tutustumisesta sen , että poissaolot ovat valtavia ja sen suhteen mikään ei ollut muuttunut. Taisi olla niin, että 18 oppilaasta kaksi oli jokaisella opettamallani tunnilla. Tämä on minusta todella suuri ongelma johon pitäisi olla paremmat keinot puuttua. Läsnäolopakkoa kun ei ole, riittää kun osoitat, että olet asian jotenkin oppinut. Näin ajatellet hieno homma, että yksilöllisyys korostuu joku voi oppia paremmin kotona lukemalla, mutta miten ihmeessä sinä tarkistat, että oikeasti kotona on asian eteen jotain tehty. Annoin mm. ensimmäisenä päivänä kotiin tehtävän josta tuli heti kommentti, etteivät he koskaan saa kotiläksyjä. Yritin vähän huumorilla heittää , " että mukava kun on vaihtelua " ei tainnut oikein upota :) Joten omaehtoinen tekeminen on vähäistä tässä ryhmässä, se on fakta.
En käy jokaista opettamaani aihetta erikseen lävitse, se ei ehkä tässä oleellista vaan se miten opetin. Sydämen vajaatoimintaan löytyi youtubesta lääkefirman oikein hyvä opetusvideo, toivon että sen esittäminen oli sallittua. Ainakin se mielestäni sopi opetusmateriaaliksi oikein hyvin. Riittävän lyhyitä 5 min videoita useampi joiden välissä pystyi hyvin keskustelemaan ja esittämään kysymyksiä nähdystä. Tämä toimi, selkeisiin kysymyksiin kyllä vastattiin, mutta mitään jatkokysymyksiä tai kommenteja ei luokasta tullut. Ryhmässä oli yksi selkeästi muita vanhempi opiskelija,, joka harmitteli myöskin, että keskustelua ei synny. Minua lohdutti kun hän kertoi ettei sitä synny millään tunnilla. Onneksi hän oli ryhmässä, uskon että ryhmäläiset ainakin kuuntelivat kun hän kertoi omista kokemuksistaan.
Nämä nuoret ovat tietokonemaailman lapsia sen huomasi. Yhdellä tunnilla minulla oli kolme selkeää eri sairautta ja päätin toteuttaa tunnin niin, että jaan sairaudet kolmelle eri ryhmälle ja joka ryhmä tekee omastaan power point esityksen. Homma lähti käyntiin samantien luokka siirtyi tietokoneluokkaan ja alkoivat valmistaa esitysdioja, mitään ohjeita esityksen tekoon ei tarvinnut antaa. Asia oli täysin tuttua, myös työnjako tuntui onnistuvan hyvin, yksi kirjoitti ja muut etsivät netistä ja kirjasta tietoa. Esityksen olivat ajallaan valmiita. Tämä oli myös selkeä huomio, yliajalle ei jääty, jos ruokayunti alkoi puolelta työt olivat siihen mennessä tehty tai siis tyydyttiin siihen mitä oli siihen mennessä saatu valmiiksi. Jokainen ryhmä esitti työnsä ruoan jälkeen ja olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka hyviä esityksiä he olivat ehtineet tehdä sekä sisällöllisesti, että ulkoasultaan. Yhdessä ryhmän esityksessä kiinnitin huomiota, että yksi tyttö ei sanonut sanaakaan. Tämä nuori neiti oli kyllä muuten pyytämättäkin aika paljon äänessä. Kuulin ohjaaltani, että tämä tyttö ei halua koskaan esittää mitään vaan muut puhuvat hänen puolestaan. Jos olisin ollut talossa pidempään olisin yrittänyt selvittää asiaa tarkemmin.Mietin vaikka esim. osastolla raportin antamista todella hankala tilanne jos et pysty puhumaan niin, että muut ovat hiljaa ja kuuntelevat vain sinua.
Viimeisen opetettavan aiheen metabolisen oireyhtymän tein draama harjoituksena eli osa opiskelijoista oli esittämässä kotihoidon tapahtumaa ja ns. yleisö arvioi ja pohti tilannetta miten siinä pitäisi toimia. Kun kerroin, että teemme tälläisen harjoituksen mitään hurraa huutoja ei kuulunut, vedottiin siihen, että emme ole missään teatterikoulussa, jos haluaisimme näytellä olisimme sellaiseen menneet. No ei mitään en antanut periksi koska mielestäni aihe sopi tälläiseeen opetusmenetelmään oikein hyvin. En joutunut onneksi määräämään näyttelijöitä ja päätin vielä, että kotikäynnillä on kaksi lähihoitajaa joka on ihan mahdollista myös työelämässä , joten opiskelija ei joutunut liikaa yksin tekemään vaan he saivat pareittain miettiä miten tätä asiakasta kotona pitäisi hoitaa. Ehkä pieni vastahakoisuus näkyi varsinkin yleisössä, jossa olivat nämä tätä harjoitusta vastustaneet. Jatkossa käyttäisin tätä tapaa enenmän ja uskon että osaisin innostaa opiskelijat paremmin tähän mukaan. Taidan jättää huomiselle vielä loppuarvoinnin tästä jaksosta nyt taas tuntuu kello käyvän liikaa, huomiseen.
En käy jokaista opettamaani aihetta erikseen lävitse, se ei ehkä tässä oleellista vaan se miten opetin. Sydämen vajaatoimintaan löytyi youtubesta lääkefirman oikein hyvä opetusvideo, toivon että sen esittäminen oli sallittua. Ainakin se mielestäni sopi opetusmateriaaliksi oikein hyvin. Riittävän lyhyitä 5 min videoita useampi joiden välissä pystyi hyvin keskustelemaan ja esittämään kysymyksiä nähdystä. Tämä toimi, selkeisiin kysymyksiin kyllä vastattiin, mutta mitään jatkokysymyksiä tai kommenteja ei luokasta tullut. Ryhmässä oli yksi selkeästi muita vanhempi opiskelija,, joka harmitteli myöskin, että keskustelua ei synny. Minua lohdutti kun hän kertoi ettei sitä synny millään tunnilla. Onneksi hän oli ryhmässä, uskon että ryhmäläiset ainakin kuuntelivat kun hän kertoi omista kokemuksistaan.
Nämä nuoret ovat tietokonemaailman lapsia sen huomasi. Yhdellä tunnilla minulla oli kolme selkeää eri sairautta ja päätin toteuttaa tunnin niin, että jaan sairaudet kolmelle eri ryhmälle ja joka ryhmä tekee omastaan power point esityksen. Homma lähti käyntiin samantien luokka siirtyi tietokoneluokkaan ja alkoivat valmistaa esitysdioja, mitään ohjeita esityksen tekoon ei tarvinnut antaa. Asia oli täysin tuttua, myös työnjako tuntui onnistuvan hyvin, yksi kirjoitti ja muut etsivät netistä ja kirjasta tietoa. Esityksen olivat ajallaan valmiita. Tämä oli myös selkeä huomio, yliajalle ei jääty, jos ruokayunti alkoi puolelta työt olivat siihen mennessä tehty tai siis tyydyttiin siihen mitä oli siihen mennessä saatu valmiiksi. Jokainen ryhmä esitti työnsä ruoan jälkeen ja olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka hyviä esityksiä he olivat ehtineet tehdä sekä sisällöllisesti, että ulkoasultaan. Yhdessä ryhmän esityksessä kiinnitin huomiota, että yksi tyttö ei sanonut sanaakaan. Tämä nuori neiti oli kyllä muuten pyytämättäkin aika paljon äänessä. Kuulin ohjaaltani, että tämä tyttö ei halua koskaan esittää mitään vaan muut puhuvat hänen puolestaan. Jos olisin ollut talossa pidempään olisin yrittänyt selvittää asiaa tarkemmin.Mietin vaikka esim. osastolla raportin antamista todella hankala tilanne jos et pysty puhumaan niin, että muut ovat hiljaa ja kuuntelevat vain sinua.
Viimeisen opetettavan aiheen metabolisen oireyhtymän tein draama harjoituksena eli osa opiskelijoista oli esittämässä kotihoidon tapahtumaa ja ns. yleisö arvioi ja pohti tilannetta miten siinä pitäisi toimia. Kun kerroin, että teemme tälläisen harjoituksen mitään hurraa huutoja ei kuulunut, vedottiin siihen, että emme ole missään teatterikoulussa, jos haluaisimme näytellä olisimme sellaiseen menneet. No ei mitään en antanut periksi koska mielestäni aihe sopi tälläiseeen opetusmenetelmään oikein hyvin. En joutunut onneksi määräämään näyttelijöitä ja päätin vielä, että kotikäynnillä on kaksi lähihoitajaa joka on ihan mahdollista myös työelämässä , joten opiskelija ei joutunut liikaa yksin tekemään vaan he saivat pareittain miettiä miten tätä asiakasta kotona pitäisi hoitaa. Ehkä pieni vastahakoisuus näkyi varsinkin yleisössä, jossa olivat nämä tätä harjoitusta vastustaneet. Jatkossa käyttäisin tätä tapaa enenmän ja uskon että osaisin innostaa opiskelijat paremmin tähän mukaan. Taidan jättää huomiselle vielä loppuarvoinnin tästä jaksosta nyt taas tuntuu kello käyvän liikaa, huomiseen.
Ensimmäisen päivän kulku
Niin siis lähti käyntiin opetusharjoitteluni innokain mielin. Aiheet mitä opetin olivat minulle tuttuja sekä omista sairaanhoitaja opinnoista sekä vähäsistä sairaanhoitaja töistäni, mutta viime aikoina en kyllä sydänpotilaita ole hoitanut, joten jouduin todella paneutumaan opetettavaan aiheeseen.
Ensimmäisen päivän aiheet olivat verenpainetauti, sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti. Nykyisessä työssäni kohtaan paljon korkeita verenpaineita omaavia ihmisiä joten tässä pääsin vähän jakamaan kokemuksiani. Tutusmisjaksolta muistin, että keskustelun saaminen tunnille on erittäin haastavaa, nuoret eivät jostain ihme syystä, (mielestäni kyse on viitseliäisyydestä) ala pohtimaan esim. työssä oppimisessa saatuja kokemuksia. Joten siihen varaan en jättänyt, että tunnilla syntyisi aktiivista keskustelua ja kokemusten kautta oppimista. Tuskailen työssäni lähes päivittäin miten saisin asiakkaat aktivoitumaan hoitamaan itseään niin, että verenpaineet pysyisivät normaaleina joten minun oli helppo ottaa case harjoitus oikeasta elämästä. Jaoin luokan neljä hengen ryhmiin, käytin pienryhmiä useina päivinä, välillä tein itse ryhmäjaot koska neljän tytön " kööri" tuppasi käyttämään ryhmätöiden teon yhteiseen jutusteluun ja kännyköiden näpräämiseen. Tämän verenpaine case ryhmän lisäksi, pyysin opiskelijoita pareittain selvittämään esittämiini kysymyksiin vastaukset liittyen sepelvaltimotautiin. Sydäninfarktin kohdalla käytin kirjan antamaa tehtävää joka oli käsitekartan tekeminen infarktin ensihoidosta, tämä tehtiin myös pienryhmässä. Laitoin saman kysymyksen myös kurssin lopussa olleeseen tenttiin.
Kaiken kaikkiaan olin oikein tyytyväinen opiskelijoiden ensimmäisen päivän aktiivisuuteen, keskustelua syntyi kun sitä sai tehdä pienissä ryhmissä. Yhtään vastaväitettä tai muutakaan asiatonta kommenttia en saanut ja kaikki istuivat kiltisti loppuun asti. Minulla jäänyt lähes painajaisena muistiin se seuraamani ruotsin tunti jossa opiskelijat vaelsivat ulos ja sisään aivan holtittomasti.
Ensimmäisen päivän aiheet olivat verenpainetauti, sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti. Nykyisessä työssäni kohtaan paljon korkeita verenpaineita omaavia ihmisiä joten tässä pääsin vähän jakamaan kokemuksiani. Tutusmisjaksolta muistin, että keskustelun saaminen tunnille on erittäin haastavaa, nuoret eivät jostain ihme syystä, (mielestäni kyse on viitseliäisyydestä) ala pohtimaan esim. työssä oppimisessa saatuja kokemuksia. Joten siihen varaan en jättänyt, että tunnilla syntyisi aktiivista keskustelua ja kokemusten kautta oppimista. Tuskailen työssäni lähes päivittäin miten saisin asiakkaat aktivoitumaan hoitamaan itseään niin, että verenpaineet pysyisivät normaaleina joten minun oli helppo ottaa case harjoitus oikeasta elämästä. Jaoin luokan neljä hengen ryhmiin, käytin pienryhmiä useina päivinä, välillä tein itse ryhmäjaot koska neljän tytön " kööri" tuppasi käyttämään ryhmätöiden teon yhteiseen jutusteluun ja kännyköiden näpräämiseen. Tämän verenpaine case ryhmän lisäksi, pyysin opiskelijoita pareittain selvittämään esittämiini kysymyksiin vastaukset liittyen sepelvaltimotautiin. Sydäninfarktin kohdalla käytin kirjan antamaa tehtävää joka oli käsitekartan tekeminen infarktin ensihoidosta, tämä tehtiin myös pienryhmässä. Laitoin saman kysymyksen myös kurssin lopussa olleeseen tenttiin.
Kaiken kaikkiaan olin oikein tyytyväinen opiskelijoiden ensimmäisen päivän aktiivisuuteen, keskustelua syntyi kun sitä sai tehdä pienissä ryhmissä. Yhtään vastaväitettä tai muutakaan asiatonta kommenttia en saanut ja kaikki istuivat kiltisti loppuun asti. Minulla jäänyt lähes painajaisena muistiin se seuraamani ruotsin tunti jossa opiskelijat vaelsivat ulos ja sisään aivan holtittomasti.
Opetusharjoittelu
Syksy alkanut tässä niin vauhdikkaasti ettei ole kirjoittamaankaan joutanut. Kiira myrsky vei talostamme puoli kattoa ja aiheutti veden tulon sisään joten täällä evakkokämpässä nyt asustellaan. Työni myös Järvenpään työterveyshuollossa toiminnan loppumisen myötä päättyi ja uusi sijaisuus alkoi Tuusulan työterveyshuollossa. Emilia lähti opiskelemaan takaisin Vaasaan ja jätti hevosensa äitinsä huomaan joten illat menevät usein tallilla. Mutta toisaalta tämä työpaikan vaihdos antoi paremman mahdollisuuden tehdä tämä opetusharjoittelu josta olen kovasti tyytyväinen, varsinkin kun sain vielä niin mukavaa ja kannustavaa palautetta oppilailtani.
Olin siis Keudan Nurmijärven pisteessä opettamassa lähihoitajia, ryhmän opiskelijat olivat suuntautuneet sairaanhoitoon ja huolenpitoon ja ovat valmistumassa keväällä 2018.
Opettava jakso oli hoitoon ja huolenpitoon liittyvä, sairauksien ja lääkehoidon kurssi. Jaoimme kurssin aikataulullisista syistä niin,että minulle tuli tietyt selkeät kokonaisuudet. Opetettaviin aiheisiin kuului sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes ja metabolinen oireyhtymä. Ohjaani antoi alustavan rungon, jossa oli suunniteltu päivien aiheet. Hän myös antoi käyttööni aikaisempien kurssien opetusmateriaalia josta pääsin muokkaamaan oman näköiseni kokonaisuuden. Sain hyvin vapaat kädet miettiä tuntien kulkua. Tunneissa oli myös sen verran väljyyttä jotta tarvittaessa pystyi jatkamaan edellisen tunnin aihetta seuraavalla kerralla jos tarvetta oli. Tämän vuoksi ohjaajani suosittelikin etten löisi tuntisuunnitelmia täysin lukkoon etukäteen jotta pystyisin joustamaan opettavassa aiheessa.
Täytyy sanoa, että tartuin innolla tuntien suunnitteluun, olen kurssityössä tehnyt paljon power point esityksiä eri opettettavista aiheista joten niiden tekeminen oli tuttua. Heti kuitenkin päätin, että mitää kalvosulkeisia ei tässä vaiheessa koulutusta kannata pitää vaan kokeilla erilaisia aktivoivia opetusmenetelmiä. Kiitos hyvien meille jaettujen materiaalien, kaivelin Moodlesta vielä vinkkejä käymistämme opetusmenetelmistä.
Tämä postaus tulee nyt olemaan melko pitkä, mietin olisiko minun ollut parempi jakaa jokainen opetuspäivä omaksi kirjoitukseksi, toisaalta kun olen harjoittelun jo suorittanut ehkä teen tästä nyt tiivistyksen koko jaksosta joka auttaa hahmottamaan tämä kokonaisuutena.
Jos mietin tulevaa opettajan uraani ( toivottavasti tälläinen ura tulee vielä), tuntien valmisteluun menee aikaa sen huomasin selvästi. Jos mitään ei ole sinulla valmiina sinun on itse ne kaikki tehtävä. Minua helpotti huomattavasti ohjaajani vanhat luentomateriaalit josta sain apua kun pohdin kuinka syvällistä tietoa aiheesta ylipäänsä pitää antaa. Suurena apuna oli myös kurssiin liittyvä kirja ja kun kuulin, että lähes kaikilla on kirja olemassa pystyin käyttämään kirjaa hyvin myös tunnilla opetuksessa.
Ei sittenkin haluan kirjoittaa itse tunneista oman tekstin joten jätetäänpä tämä alkuvaiheen pohdinta tähän.
Olin siis Keudan Nurmijärven pisteessä opettamassa lähihoitajia, ryhmän opiskelijat olivat suuntautuneet sairaanhoitoon ja huolenpitoon ja ovat valmistumassa keväällä 2018.
Opettava jakso oli hoitoon ja huolenpitoon liittyvä, sairauksien ja lääkehoidon kurssi. Jaoimme kurssin aikataulullisista syistä niin,että minulle tuli tietyt selkeät kokonaisuudet. Opetettaviin aiheisiin kuului sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes ja metabolinen oireyhtymä. Ohjaani antoi alustavan rungon, jossa oli suunniteltu päivien aiheet. Hän myös antoi käyttööni aikaisempien kurssien opetusmateriaalia josta pääsin muokkaamaan oman näköiseni kokonaisuuden. Sain hyvin vapaat kädet miettiä tuntien kulkua. Tunneissa oli myös sen verran väljyyttä jotta tarvittaessa pystyi jatkamaan edellisen tunnin aihetta seuraavalla kerralla jos tarvetta oli. Tämän vuoksi ohjaajani suosittelikin etten löisi tuntisuunnitelmia täysin lukkoon etukäteen jotta pystyisin joustamaan opettavassa aiheessa.
Täytyy sanoa, että tartuin innolla tuntien suunnitteluun, olen kurssityössä tehnyt paljon power point esityksiä eri opettettavista aiheista joten niiden tekeminen oli tuttua. Heti kuitenkin päätin, että mitää kalvosulkeisia ei tässä vaiheessa koulutusta kannata pitää vaan kokeilla erilaisia aktivoivia opetusmenetelmiä. Kiitos hyvien meille jaettujen materiaalien, kaivelin Moodlesta vielä vinkkejä käymistämme opetusmenetelmistä.
Tämä postaus tulee nyt olemaan melko pitkä, mietin olisiko minun ollut parempi jakaa jokainen opetuspäivä omaksi kirjoitukseksi, toisaalta kun olen harjoittelun jo suorittanut ehkä teen tästä nyt tiivistyksen koko jaksosta joka auttaa hahmottamaan tämä kokonaisuutena.
Jos mietin tulevaa opettajan uraani ( toivottavasti tälläinen ura tulee vielä), tuntien valmisteluun menee aikaa sen huomasin selvästi. Jos mitään ei ole sinulla valmiina sinun on itse ne kaikki tehtävä. Minua helpotti huomattavasti ohjaajani vanhat luentomateriaalit josta sain apua kun pohdin kuinka syvällistä tietoa aiheesta ylipäänsä pitää antaa. Suurena apuna oli myös kurssiin liittyvä kirja ja kun kuulin, että lähes kaikilla on kirja olemassa pystyin käyttämään kirjaa hyvin myös tunnilla opetuksessa.
Ei sittenkin haluan kirjoittaa itse tunneista oman tekstin joten jätetäänpä tämä alkuvaiheen pohdinta tähän.
sunnuntai 2. huhtikuuta 2017
Opettajan työ ammatillisessa koulutuksessa
Reflektoi tämän Opettajan työ ammatillisessa koulutuksessa 3 op -teeman aikaista toimintaasi ja oppimistasi, oli tehtävän anto.
Tämä myös kuuluu niihin ns. unohdettuihin tehtäviin joten siksi kaksi päivitystä näin peräkanaan. Täysin selittelyn makua, koska oma vika jos liikaa itsellesi asioita haalit. Lähdin aika ex.tempore kunnallisvaaliehdokkaaksi, ajattelematta sen tarkemmin miten nämä vaalien lähellä olevat viikonloput täyttyvät täysin makkaran ja kahvin tyrkyttämisestä tai lapsille ilmapallojen jakamisesta Fröbelin palikka konsertin jälkeen ( sieltä juuri saavuin).
Tämän Opettajan työ ammatillisessa koulutuksessa kurssin yhtenä tehtävänä oli selvittää hallituksen kärkihankkeita ja sellaiseksi nousee ammattilisen koulutuksen reformi. Tapasin ohjaavan opettajani tässä yksi ilta ja hän antoi minulle luettavaksi lehden Action. Joka on Suomen ammattilisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto SAKU ry:n tiedotuslehti. Hän kehotti minua lukemaan Antti Maunun kirjoituksen. Maunu toimii tutkijatohtorina Turun yliopistossa. Maunu kirjoittaa reformista seuraavaa: Reformissa oletetaan, että opiskelijat hyötyisivät yksilöllisyydestä ja henkilökohtaisemmasta opiskelusta sekä haluavat sitä itsekkin. Hän on haastatellut kymmeniä ammattiin opiskelevia nuoria. Tuloksena hän on todennut, että amislaisten hyvä elämä koostuu turvallisista ryhmistä ja ihmissuhteista. Hyvän elämän ytimessa on hyvä toimiva arki ilman ylimääräisiä kiharoita. Tutkimuksessa olleet nuoret eivät nostaneet esiin lainkaan yksilöllisyyteen, henkilökohtaisuuteen tai autentisiin valintoihin liittyviä teemoja. Maunu toteaa ikävintä asiassa on se, että aikuiset eivät tunnu ymmärtävän ja hyväksyvän hyvää arkea ja sosiaalisia suhteita riittävän hyväksi arjeksi.
Selkeästi tämä reformi on herättänyt tällä kurssilla eniten pohdintaa. Sen vaikutukset opettajan työhön. Myönnän että tämä yksi artikkeli pisti miettimään asioita vielä uudelta kannalta. Täyttäessäni vaalikonetta ehdokkaaksi ryhtyessä kommentoin mm. luokkakokoihin niin, että on tärkeää saada eriytettyä oppilaita, yksilöllistää opetusta. Onko se sittenkään kaikissa tapauksissa järkevää. Nykyiset isot lukiot tarjoavat paljon erilaisia kursseja niinkuin mm. täällä meillä Järvenpäässä. Sinulla ei ole mitään ns. omaa ryhmää jonka kanssa olisit monella tunnilla, koska oppilaita on noin tuhat on joka tunnilla eri kokoonpano. Tyttäremme opiskeli vuoden Järvenpään lukiossa jonka jälkeen siirtyi hevosensa kanssa Ruovedelle pieneen maalaislukioon. Koulussa hänellä oli lähes kaiken aikaa samat luokkakaverit samalla tunnilla. Hän ei missään vaiheessa kaivannut takaisin tähän moderniin isoon erittäin paljon kursseja tarjoavaan lukioon, vaan suoritti erittäin hyvin ylioppilaskirjoitukset pienessä tutussa porukassa.Maunu toteaa hyvän ryhmän olevan paras oppimisympäristö riippumatta siitä toimitaanko oppilaitoksessa, töissä vai digitaalisessa ympäristössä. Yksinäisyys tuottaa huonoja tuloksia myös kognitiivisesti. Tämän vuoksi lempisanani kuntoutuskursseja vetäessäni on ryhmäyttäminen ja ryhmäytyminen:)
Tämä myös kuuluu niihin ns. unohdettuihin tehtäviin joten siksi kaksi päivitystä näin peräkanaan. Täysin selittelyn makua, koska oma vika jos liikaa itsellesi asioita haalit. Lähdin aika ex.tempore kunnallisvaaliehdokkaaksi, ajattelematta sen tarkemmin miten nämä vaalien lähellä olevat viikonloput täyttyvät täysin makkaran ja kahvin tyrkyttämisestä tai lapsille ilmapallojen jakamisesta Fröbelin palikka konsertin jälkeen ( sieltä juuri saavuin).
Tämän Opettajan työ ammatillisessa koulutuksessa kurssin yhtenä tehtävänä oli selvittää hallituksen kärkihankkeita ja sellaiseksi nousee ammattilisen koulutuksen reformi. Tapasin ohjaavan opettajani tässä yksi ilta ja hän antoi minulle luettavaksi lehden Action. Joka on Suomen ammattilisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto SAKU ry:n tiedotuslehti. Hän kehotti minua lukemaan Antti Maunun kirjoituksen. Maunu toimii tutkijatohtorina Turun yliopistossa. Maunu kirjoittaa reformista seuraavaa: Reformissa oletetaan, että opiskelijat hyötyisivät yksilöllisyydestä ja henkilökohtaisemmasta opiskelusta sekä haluavat sitä itsekkin. Hän on haastatellut kymmeniä ammattiin opiskelevia nuoria. Tuloksena hän on todennut, että amislaisten hyvä elämä koostuu turvallisista ryhmistä ja ihmissuhteista. Hyvän elämän ytimessa on hyvä toimiva arki ilman ylimääräisiä kiharoita. Tutkimuksessa olleet nuoret eivät nostaneet esiin lainkaan yksilöllisyyteen, henkilökohtaisuuteen tai autentisiin valintoihin liittyviä teemoja. Maunu toteaa ikävintä asiassa on se, että aikuiset eivät tunnu ymmärtävän ja hyväksyvän hyvää arkea ja sosiaalisia suhteita riittävän hyväksi arjeksi.
Selkeästi tämä reformi on herättänyt tällä kurssilla eniten pohdintaa. Sen vaikutukset opettajan työhön. Myönnän että tämä yksi artikkeli pisti miettimään asioita vielä uudelta kannalta. Täyttäessäni vaalikonetta ehdokkaaksi ryhtyessä kommentoin mm. luokkakokoihin niin, että on tärkeää saada eriytettyä oppilaita, yksilöllistää opetusta. Onko se sittenkään kaikissa tapauksissa järkevää. Nykyiset isot lukiot tarjoavat paljon erilaisia kursseja niinkuin mm. täällä meillä Järvenpäässä. Sinulla ei ole mitään ns. omaa ryhmää jonka kanssa olisit monella tunnilla, koska oppilaita on noin tuhat on joka tunnilla eri kokoonpano. Tyttäremme opiskeli vuoden Järvenpään lukiossa jonka jälkeen siirtyi hevosensa kanssa Ruovedelle pieneen maalaislukioon. Koulussa hänellä oli lähes kaiken aikaa samat luokkakaverit samalla tunnilla. Hän ei missään vaiheessa kaivannut takaisin tähän moderniin isoon erittäin paljon kursseja tarjoavaan lukioon, vaan suoritti erittäin hyvin ylioppilaskirjoitukset pienessä tutussa porukassa.Maunu toteaa hyvän ryhmän olevan paras oppimisympäristö riippumatta siitä toimitaanko oppilaitoksessa, töissä vai digitaalisessa ympäristössä. Yksinäisyys tuottaa huonoja tuloksia myös kognitiivisesti. Tämän vuoksi lempisanani kuntoutuskursseja vetäessäni on ryhmäyttäminen ja ryhmäytyminen:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)