sunnuntai 20. marraskuuta 2016

SAHU:a, HOHU:a, TOPPI:a

Opettajan työhön tutustuminen jatkui viime viikolla.  Kolmantena päivänä oli SAHU:lle tunti  muistisairauksista. Nämä erilaiset lyhenteet saavat hymyilemään, siis tässä on kyseessä sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisalueen valinnut ryhmä.
Tunti oli mielestäni erittäin hyvin  valmisteltu. Kun pääsimme kouluun kävimme samantien avaamassa luokan oven ja päästimme jo kouluun saapuneet nuoret sisään ja opettaja antoi heille  tehtävän jota he alkoivat heti itsenäisesti tekemään. Tunnin aiheena oli siis muistisairaudet, opettajalla oli paljon omakohtaista työn kautta tullutta kokemusta asiasta, jota hän jakoi opiskelijoille. Aiheeseen liittyvä esitys oli tallennettu Moodleen josta opettaja kävi sitä lävitse. Kaikki Moodleen kerätty aineisto oli opettajan itse hankkimaa eri lähteistä, hän oli myös linkittänyt sinne erilaisia aiheesen liittyviä videoita.

Sairaanhoidon ja huolenpidon tunneille kuuluu yksi kirja, valitettavasti tätä ainutta kirjaakaan ei ollut kaikilla mukana. Opettaja lainasi oman kirjansa yhdelle oppilaalle jotta he pääsivät tekemään opettajan antamaa tehtävää, jossa haettiin erilaisia aiheeseen liittyviä asioita kirjasta. Kaikki tunnilla olevat opiskelijat ovat jo olleet useammassa työssä oppimisjaksolla jossa he ovat kohdanneet muistisairaita. Samoin heistä monet ovat olleet lomilla ja nyt opiskelun ohessa työssä paikoissa, jossa he hoitavat muistisairaita. Tästä huolimatta kukaan ei ollut valmis kertomaan kokemuksiaan spontaanisti itse, vaan ne piti erikseen jokaiselta opiskelijalta kysyä. Tämä on jotain sellaista joka tuntuu kaikkein vieraaammalta ja erilaiselta jos vertaan  aikuisten opettamista mistä minulla kokemusta. Keskustelen syntyminen tuntuu olevan  erittäin vaikeaa. Tytöt kyllä istuvat kiltisti paikallaan ja tuntuvat kyllä kuuntelevan ja melko hyvin keskittyvänkin aiheeseen, mutta en voi sanoa, että he vaikuttaisivat millään lailla innostuneilta. Ehkä 17-18 vuotiaat tytöt eivät vain voi olla innostuneita muistisairauksista vai voivatko? Toisaalta vakavasti miettien tämä ryhmä on kuitenkin valmistumassa reilun puolen vuoden sisällä, eikö kuitenkin olisi tässä vaiheessa tärkeää, että yrittäisi saada opiskelusta kaiken mahdollisen irti, pian he ovat omillaan. Opettaja kyllä mielestäni yritti monin keinoin saada nuoria jakamaan kokemuksiaan. Tunnilla oli mukava rento tunnelma, opettaja kulki luokassa istui välillä pöydän reunalla välillä seisoi luokan edessä. Opettaja selkeästi osasi opettetavasta asiasta paljon hän kertoi useita käytännön esimerkkejä, hän käytti pienryhmä työskentelyä, esitti aiheeseen liittyvän videon.

Samaa aihetta jatkettiin seuraavana päivänä silloin tunnilla oli vain kolme opiskelijaa. Mm. kaksoistutkinnon suorittaminen asettaa omat vaikeutensa, kaikkia kursseja ei pystytä saamaan eri aikaan vaan lukion ja ammatillisen oppilaitoksen kursseja on päällekkäin. Nyt tällä tunnilla opiskelija oli joutunut valitsemaan matematiikan kertaustunnin ja neurologia tunnin välillä ja nähnyt nyt matematiikan tärkeämmäksi. Suurempi osa lähihoitajaopiskelijoista on valinnut LANU:n eli lasten ja nuorten osaamisalueen, tästä johtuen tässä ryhmässä on vain kuusi oppilasta josta siis puolet oli nyt poissa. Tällä tunnilla opettajalla oli opetusmateriaalina artikkeli erittäin hyvin järjestetystä muistisairaiden hoivakodista, opiskelijat etsivät artikkelista vastauksia opettajan esittämiin kysymyksiin. Jos vertaan omaa työtäni työterveyshoitajana jossa käytän työnantajalta tulevia kyselylomakkeita yms. vastaanotolla käytettävää materiaalia, niin opettajan työssä saa olla huomattavasti luovempi siinä mitä ja miten asioista esität, toisaalta joudut itse luomaan  kaiken esitettävän asian.

Oppituntien lisäksi kävimme omaishoitajaperheessä, missä opiskelija on työssä oppimisjaksolla. Käynti oli pelkästään keskustelua koska omaishoidettava ei juuri nyt ollut kotona tämä oli kyllä opettajalla tiedossa. Tärkeintä oli saada kuulla miten opiskelija ja omaishoitaja kokevat työssä oppimisjakson alkaneen. Opiskelija sai erittäin hyvää palautetta, toisaalta tuntui että omaishoitaja oli pyytänyt opiskelijaa tekemään vielä hyvin vähän. Opettaja kannusti sekä opiskelijaa että omaishoitajaa sopimaan myös perushoidollisista tehtävistä, tähän mennessä opiskelija oli etupäässä ulkoillut hoidettavan kanssa. Ilman opettajan asiaan puuttumista jakso olisi saattanut jatkua hyvin suppeiden tekemisten merkeissä.

Perjantai päivän päätti tutustumiskäynti apuvälinekeskus Respectaan. Mukana oli useampi lähihoitajaopiskelija ryhmä ja muutama hyvinvointiteknologian opiskelija. Paikkaan on kuulemma hankala opiskelijaryhmien päästä koska tulijoita olisi niin paljon, mutta nyt opettajat olivat käynnin saaneet järjestettyä ja homma toimi hyvin. Opettaja ajoi koulun autoa johon suurin osa mahtui, osa tuli omilla autoillaan. Ryhmä käyttäytyi hyvin, yhtään kysymystä ei kukaan nuori esittänyt,  mutta kaikki ainakin kuuntelivat keskittyneesti ja kiersivät taloa kiltisti oppaan johdolla. Oma päiväni päättyi kouluruokailuun johon osallistui vain muutama,  totesimme että siinä vaiheessa kun nämäkin nuoret joutuvat maksamaan kouluruuasta he saattavat muistella kaiholla näitä ammatillisen  oppilaitoksen ilmaisia ruokia.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Tutustumista opettajan elämään

Opintoihimme kuuluu myös käytännön harjoittelua, ensin tutusmisjakso ja myöhemmin itse opetusharjoittelua.
Olen nyt ollut kaksi päivää tutustumassa Nurmijärven Keudan lähihoitajakoulutukseen, vielä neljä päivää jäljellä, onneksi.
Nurmijärvellä on kaksi hoitoalan opettajaa, toinen peruskoulutukseltaan psyk. sairaanhoitaja ja toinen  terveydenhoitaja. Terveydenhoitaja on minun ohjaajani ja tuttuni jo vuosien takaa, sattumalta meillä saman koulutuksen lisäksi myös samannimiset lapset :)
Lähihioitajaopiskelijoita on n. 60 neljä ryhmää kolme peruskoulupohjaista ja yksi yo-pohjainen. Kaksoistutkintoa suorittaa muutama. Erikoistumislinjoja on kaksi,  lasten ja nuorten hoito ja kasvatus sekä sairaanhoito ja huolenpito.

Maantaina oli ainoastaan kolmatta vuotta opiskeleville ensiapu kertausta. Tämän piti toinen hoitoalan opettaja ei minun varsinainen ohjaaja. Kaikki ryhmässä olevat ovat tyttöjä, heitä oli tunnilla n. 15. Kun tässä blogissa on tarkoitus pohtia opettajan ammattia niin tämä tunti antoi heti pohtimisen aihetta. Kaikki tulivat ajoissa paikalle joka sinänsä kuulemma harvinaista. Opettajat kertovat, että ikä vaikuttaa hyvin paljon siihen millaisella asenteella opiskellaan, peruskoulusta suoraan tulleet tulevat yleensä myöhässä, kun taas lukion jo käyneet ovat aina ajallaan. No nämä tytöt ovat  opiskelleet jo kolme vuotta joten jämptiyttä on jo tullut, mutta ei kuitenkaan vaatetuksen suhteen. Lähes kaikki jäivät istumaan tuoleihin paksut talvitakit päällä, huivit kaulassa, kahvimuki toisessa ja sämpylä tms. syötävä toisessa kädessä. Ajattelin, että tästä taidetaankin lähteä samantien ulos treenaamaan kun juuri kukaan ei ns. asettautunut opiskelemaan ja kaivannut laukustaan muistiinpanovälineitä. Myöhemmin minulle kerrottiin, että erittäin harva tekee mitään muistiinpanoja millään tunnilla. No tämä takki juttu kyllä ihmetytti. Opettaja kertoi myöhemmin tekevänsä työn ohessa myös väitöskirjaa, ja hän kertoi myös että hänellä nyt niin paljon tunteja että on viimeiset kolme sunnuntaita tehnyt vain tuntivalmisteluita. Tämä väsymys jotenkin näkyi tai ainakin minulle heräsi heti työterveyshoitajan huoli jaksamisesta kun tunti alkoi.

Tunnissa ei ollut selkeää tomeraa alkua, oppilaat istuivat siis takki päällä tuolit melko sikin sokin, osalla niin etteivät nähneet taululle missään vaiheessa. Opettaja kehotti tyttöjä kaksi kertaa riisumaan takit jonka jälkeen he sen tekivät. Siis opettaja pitää sanoa näille lähes aikuisille naisille missä vaatteissa sisällä ollaan?! Opettaja kertoi  että on juuri vasta itse käynyt ea-opettaja kurssin ja tämä oli ensimmäinen tämän sisältöinen kurssi. Mieheni on toiminut ensihoitajana ja ensiapukouluttajana.Minulla olisi  korkea kynnys lähteä opettamaan asioita mistä minulla niin vähän käytännön kokemusta en ole esim. koskaan ollut elvytystilantessa.  Olen itse ollut ea- kurssilla missä olen kuullut erittäin paljon käytännön esimerkkejä oikeasta elämästä joka teki kurssin hyvin antoisaksi. No todellisuudessa sinulla ei voi olla kaikesta opettettavasta aiheesta omakohtaista kokemusta, mutta kyllä esimerkit rikastuttavat.

Kuvittelin että opettajien ea- koulutus antaa hyvää valmista materiaalia mitä voi suoraan käyttää, mutta opettaja kertoi tehneensä koko esityksen itse. Muutenkin kuulin, että lähes kaikki opetusmateriaali tehdään itse, muiden esityksiä ei käytetä. Tämä yllätti, olen tottunut kurssityössä, että hyväksi koettua materiaalia kannattaa jakaa voihan sitä tarvittaessa muokkailla enemmän oman näköiseksi.
Kyseessä oli siis ea- kertaus kahden vuoden takaiseen ea-perusteisiin. Jos väliä ollut kuitenkin jo kaksi vuotta niin uskon, että aika perusteita olisi ollut tarve taas käydä. Käytännön harjoitteet olivat hyviä ne tehtiin pienissä 4- 5 opiskelijan ryhmissä.Mutta jäin kaipaamaan selkeää esitystä ja jo alkuun tytöt jämäkämmin kuulolle. Saatan olla naivi ja usko aiheiden kiinnostavuuteen saattaa karista, mutta näin uutena voi kaikkea toivoa. Epäselväksi jäi oliko materiaali jostain saatavissa, toisaalta siinä oli vain avainsanoja aiheesta joka ei välttämättä auta muistamaan nykyisiä elvytysohjeita.Kellään tytöistä ei ollut mitään muistiinpanovälineitä esillä.

Seuraava päivä ei alkanut juurikaan tehokkaammin, kyseessä oli tunti jossa piti olla muutamia opiskelijoita tekemässä Moodlessa olevia tehtäviä, osalla oli jo kurssi tehty. No tälle tunnille ei sitten saapunut kukaan! Opettaja soitteli muutaman perään, eivät vastanneet ja laittoi heille sitten tekstarin että tehkääpäs kotona töitä. Hän oli sitä ennen käynyt Moodlesta tarkastamassa moniko oli kyseistä kurssia lähitunteina käynyt tekemässä, no muutama.Opettajalla oli kyllä paljon kirjallista työtä  ko. ajalla ja aikaa vastata minun lukemattomille kysymyksille joten peukaloita pyöritellessä ei tämä tunti mennyt, mutta voi hyvää päivää, näinkö täällä amiksessa opiskellaan.

Iltapäivällä lähdimme lähisairaalaan pitkäaikaisvuodeosastolle tapaamaan työharjoittelussa olevaa 17 v tyttöä.Hän on ollut osastolla paikalla yhteensä kuusi päivää ja yhdeksän päivää poissa. Tämä piti olla ns. ensikäynti mutta toistuvien poissalojen vuoksi sitä ei ole pystytty pitämään. Taaskin en voi kuin hämmästellä tätä lempeää suhtautumista, onko näitä nuoria todella syytä kohdella näin hellästi. Omassa perheessäni lapseni sanovat etten osaa olla vihainen tai jos yritän olla niin jämäkkyyteeni katoaa heti jos lapset vähän lirkuttelevat. Voi olla, että minulle kävisi oppilaiden kohdalla samallalailla, mutta et voi olla poissa ansiotöistä yhdeksää päivää ilman lääkärintodistusta. Työelämässä ainakin omalla työpaikalla on aivan eri meinkinki ymmärrystä ei tipu ellei siihen ole selkeää syytä. No katsotaan mit'ä jatko tuo tullessaan, mutta onpas tämä mukavaa näin vaihteeksi tämä opiskelijana töissä oleminen.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Käytännön treeniä

Huomasin juuri että yli kuukausi vierähtänyt edellisestä kirjoittamisesta. Koneen äärellä olen kyllä ollut lähes joka ilta, mutta aika mennyt kirjallisten tehtävien äärellä. Useita erilaisia kasvatustieteen tehtäviä ollaan pakerrettu sekä yksin että pienryhmissä. Olen pohdiskellut motivaation ja orientaation merkitystä oppimiseen ja viimeisenä tehtävänä omaa oppimispolkuani. Johon on mahtunut kyllä opiskelua lähes kaiken aikaan mm. terveydenhoitaja opistoaste, terveydenhoitaja amk , terveydenhoitaja yamk joten eiköhän tuo kolme kertaa terveydenhoitaja alkaisi olemaan riittämiin terveydenhoidon opintoja :)

Tällä hetkellä olen oikeastaan työharjoittelussa. Olen Kanarialla Iholiiton kuntoutuskursilla mukana  ohjaamassa  ja hoitamassa,.ystäväni ja kurssin vastaava on opettaja koulutuksen saanut joten tilanne on  mitä parhain.Juuri nyt mietin mikä ihme minut sai aikoinaan lähtemään ko. paikasta pois koska juuri nyt tämä aurinko ja lämpö päihittää kaiken muun. No ehkä aikansa kutakin ja yhdenksan  vuotta mitä tahansa on riittävästi. Vaikkakin  olen edelleen aivan innoissani näistä töistä jossa saan työskennellä ryhmän kanssa, ohjaten, keskustellen sekä tuolla hotellin kokoustilassa että uimarannalla jumpaten  ja vuorenrinteillä patikoiden.
Työhöni kuuluu erilaisten alustusten pitoa , eilen aiheena oli allergia ja astma. Ryhmä on ns. hyvin ryhmäytynyt, he ovat erittäin keskusteleva porukka joten hyvin rennosti heidän eteensä voi mennä. Jännitän tilanteita jossa minun pitää suuren yleisön joukosta esittää esim. jotain kysymystä tai kommenttia. Mutta olen iloisesti yllättynyt siitä että näiden kurssiryhmien edessä en koe juuri minkäänlaista jännitystä ehkä yli 20 v erilaisissa kurssitöissä on pakosti antanut siihen varmuutta. Mutta silti eilen kävi perinteiset eli tekniikka petti. Minun oli tarkoitus näyttää muuta youtube video ja lisäksi minulla oli  useampi power point esitys. Ehkä surffailu monen esityksen välillä sai koneeni jotenkin aivan jumiin ja loppujen lopuksi seinälle heijastui puolikas dia josta ei saanut mitään selvää ja esitys ei mennyt eteen eikä taakse. Hienot suunnitelmat videoista karituivat siihen. Hetken tuskailun jälkeen totesin että otan käyttöön suunnitelman B. Onneksi aihe oli tuttu ja pystyin puhumaan ilman esitystäkin , mutta pulassa olisin ollut jos olisin jättänyt asioiden esittämisen diojen varaan. Mitä opin tästä,  tee esityksestä  simppeli, älä avaa kymmentä ohjelmaa auki samaan aikaan ja ota esitys myös paperille.