Luottavaisin mielin lähdin seuraaville päiville. Muistan tutustumisesta sen , että poissaolot ovat valtavia ja sen suhteen mikään ei ollut muuttunut. Taisi olla niin, että 18 oppilaasta kaksi oli jokaisella opettamallani tunnilla. Tämä on minusta todella suuri ongelma johon pitäisi olla paremmat keinot puuttua. Läsnäolopakkoa kun ei ole, riittää kun osoitat, että olet asian jotenkin oppinut. Näin ajatellet hieno homma, että yksilöllisyys korostuu joku voi oppia paremmin kotona lukemalla, mutta miten ihmeessä sinä tarkistat, että oikeasti kotona on asian eteen jotain tehty. Annoin mm. ensimmäisenä päivänä kotiin tehtävän josta tuli heti kommentti, etteivät he koskaan saa kotiläksyjä. Yritin vähän huumorilla heittää , " että mukava kun on vaihtelua " ei tainnut oikein upota :) Joten omaehtoinen tekeminen on vähäistä tässä ryhmässä, se on fakta.
En käy jokaista opettamaani aihetta erikseen lävitse, se ei ehkä tässä oleellista vaan se miten opetin. Sydämen vajaatoimintaan löytyi youtubesta lääkefirman oikein hyvä opetusvideo, toivon että sen esittäminen oli sallittua. Ainakin se mielestäni sopi opetusmateriaaliksi oikein hyvin. Riittävän lyhyitä 5 min videoita useampi joiden välissä pystyi hyvin keskustelemaan ja esittämään kysymyksiä nähdystä. Tämä toimi, selkeisiin kysymyksiin kyllä vastattiin, mutta mitään jatkokysymyksiä tai kommenteja ei luokasta tullut. Ryhmässä oli yksi selkeästi muita vanhempi opiskelija,, joka harmitteli myöskin, että keskustelua ei synny. Minua lohdutti kun hän kertoi ettei sitä synny millään tunnilla. Onneksi hän oli ryhmässä, uskon että ryhmäläiset ainakin kuuntelivat kun hän kertoi omista kokemuksistaan.
Nämä nuoret ovat tietokonemaailman lapsia sen huomasi. Yhdellä tunnilla minulla oli kolme selkeää eri sairautta ja päätin toteuttaa tunnin niin, että jaan sairaudet kolmelle eri ryhmälle ja joka ryhmä tekee omastaan power point esityksen. Homma lähti käyntiin samantien luokka siirtyi tietokoneluokkaan ja alkoivat valmistaa esitysdioja, mitään ohjeita esityksen tekoon ei tarvinnut antaa. Asia oli täysin tuttua, myös työnjako tuntui onnistuvan hyvin, yksi kirjoitti ja muut etsivät netistä ja kirjasta tietoa. Esityksen olivat ajallaan valmiita. Tämä oli myös selkeä huomio, yliajalle ei jääty, jos ruokayunti alkoi puolelta työt olivat siihen mennessä tehty tai siis tyydyttiin siihen mitä oli siihen mennessä saatu valmiiksi. Jokainen ryhmä esitti työnsä ruoan jälkeen ja olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka hyviä esityksiä he olivat ehtineet tehdä sekä sisällöllisesti, että ulkoasultaan. Yhdessä ryhmän esityksessä kiinnitin huomiota, että yksi tyttö ei sanonut sanaakaan. Tämä nuori neiti oli kyllä muuten pyytämättäkin aika paljon äänessä. Kuulin ohjaaltani, että tämä tyttö ei halua koskaan esittää mitään vaan muut puhuvat hänen puolestaan. Jos olisin ollut talossa pidempään olisin yrittänyt selvittää asiaa tarkemmin.Mietin vaikka esim. osastolla raportin antamista todella hankala tilanne jos et pysty puhumaan niin, että muut ovat hiljaa ja kuuntelevat vain sinua.
Viimeisen opetettavan aiheen metabolisen oireyhtymän tein draama harjoituksena eli osa opiskelijoista oli esittämässä kotihoidon tapahtumaa ja ns. yleisö arvioi ja pohti tilannetta miten siinä pitäisi toimia. Kun kerroin, että teemme tälläisen harjoituksen mitään hurraa huutoja ei kuulunut, vedottiin siihen, että emme ole missään teatterikoulussa, jos haluaisimme näytellä olisimme sellaiseen menneet. No ei mitään en antanut periksi koska mielestäni aihe sopi tälläiseeen opetusmenetelmään oikein hyvin. En joutunut onneksi määräämään näyttelijöitä ja päätin vielä, että kotikäynnillä on kaksi lähihoitajaa joka on ihan mahdollista myös työelämässä , joten opiskelija ei joutunut liikaa yksin tekemään vaan he saivat pareittain miettiä miten tätä asiakasta kotona pitäisi hoitaa. Ehkä pieni vastahakoisuus näkyi varsinkin yleisössä, jossa olivat nämä tätä harjoitusta vastustaneet. Jatkossa käyttäisin tätä tapaa enenmän ja uskon että osaisin innostaa opiskelijat paremmin tähän mukaan. Taidan jättää huomiselle vielä loppuarvoinnin tästä jaksosta nyt taas tuntuu kello käyvän liikaa, huomiseen.
sunnuntai 1. lokakuuta 2017
Ensimmäisen päivän kulku
Niin siis lähti käyntiin opetusharjoitteluni innokain mielin. Aiheet mitä opetin olivat minulle tuttuja sekä omista sairaanhoitaja opinnoista sekä vähäsistä sairaanhoitaja töistäni, mutta viime aikoina en kyllä sydänpotilaita ole hoitanut, joten jouduin todella paneutumaan opetettavaan aiheeseen.
Ensimmäisen päivän aiheet olivat verenpainetauti, sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti. Nykyisessä työssäni kohtaan paljon korkeita verenpaineita omaavia ihmisiä joten tässä pääsin vähän jakamaan kokemuksiani. Tutusmisjaksolta muistin, että keskustelun saaminen tunnille on erittäin haastavaa, nuoret eivät jostain ihme syystä, (mielestäni kyse on viitseliäisyydestä) ala pohtimaan esim. työssä oppimisessa saatuja kokemuksia. Joten siihen varaan en jättänyt, että tunnilla syntyisi aktiivista keskustelua ja kokemusten kautta oppimista. Tuskailen työssäni lähes päivittäin miten saisin asiakkaat aktivoitumaan hoitamaan itseään niin, että verenpaineet pysyisivät normaaleina joten minun oli helppo ottaa case harjoitus oikeasta elämästä. Jaoin luokan neljä hengen ryhmiin, käytin pienryhmiä useina päivinä, välillä tein itse ryhmäjaot koska neljän tytön " kööri" tuppasi käyttämään ryhmätöiden teon yhteiseen jutusteluun ja kännyköiden näpräämiseen. Tämän verenpaine case ryhmän lisäksi, pyysin opiskelijoita pareittain selvittämään esittämiini kysymyksiin vastaukset liittyen sepelvaltimotautiin. Sydäninfarktin kohdalla käytin kirjan antamaa tehtävää joka oli käsitekartan tekeminen infarktin ensihoidosta, tämä tehtiin myös pienryhmässä. Laitoin saman kysymyksen myös kurssin lopussa olleeseen tenttiin.
Kaiken kaikkiaan olin oikein tyytyväinen opiskelijoiden ensimmäisen päivän aktiivisuuteen, keskustelua syntyi kun sitä sai tehdä pienissä ryhmissä. Yhtään vastaväitettä tai muutakaan asiatonta kommenttia en saanut ja kaikki istuivat kiltisti loppuun asti. Minulla jäänyt lähes painajaisena muistiin se seuraamani ruotsin tunti jossa opiskelijat vaelsivat ulos ja sisään aivan holtittomasti.
Ensimmäisen päivän aiheet olivat verenpainetauti, sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti. Nykyisessä työssäni kohtaan paljon korkeita verenpaineita omaavia ihmisiä joten tässä pääsin vähän jakamaan kokemuksiani. Tutusmisjaksolta muistin, että keskustelun saaminen tunnille on erittäin haastavaa, nuoret eivät jostain ihme syystä, (mielestäni kyse on viitseliäisyydestä) ala pohtimaan esim. työssä oppimisessa saatuja kokemuksia. Joten siihen varaan en jättänyt, että tunnilla syntyisi aktiivista keskustelua ja kokemusten kautta oppimista. Tuskailen työssäni lähes päivittäin miten saisin asiakkaat aktivoitumaan hoitamaan itseään niin, että verenpaineet pysyisivät normaaleina joten minun oli helppo ottaa case harjoitus oikeasta elämästä. Jaoin luokan neljä hengen ryhmiin, käytin pienryhmiä useina päivinä, välillä tein itse ryhmäjaot koska neljän tytön " kööri" tuppasi käyttämään ryhmätöiden teon yhteiseen jutusteluun ja kännyköiden näpräämiseen. Tämän verenpaine case ryhmän lisäksi, pyysin opiskelijoita pareittain selvittämään esittämiini kysymyksiin vastaukset liittyen sepelvaltimotautiin. Sydäninfarktin kohdalla käytin kirjan antamaa tehtävää joka oli käsitekartan tekeminen infarktin ensihoidosta, tämä tehtiin myös pienryhmässä. Laitoin saman kysymyksen myös kurssin lopussa olleeseen tenttiin.
Kaiken kaikkiaan olin oikein tyytyväinen opiskelijoiden ensimmäisen päivän aktiivisuuteen, keskustelua syntyi kun sitä sai tehdä pienissä ryhmissä. Yhtään vastaväitettä tai muutakaan asiatonta kommenttia en saanut ja kaikki istuivat kiltisti loppuun asti. Minulla jäänyt lähes painajaisena muistiin se seuraamani ruotsin tunti jossa opiskelijat vaelsivat ulos ja sisään aivan holtittomasti.
Opetusharjoittelu
Syksy alkanut tässä niin vauhdikkaasti ettei ole kirjoittamaankaan joutanut. Kiira myrsky vei talostamme puoli kattoa ja aiheutti veden tulon sisään joten täällä evakkokämpässä nyt asustellaan. Työni myös Järvenpään työterveyshuollossa toiminnan loppumisen myötä päättyi ja uusi sijaisuus alkoi Tuusulan työterveyshuollossa. Emilia lähti opiskelemaan takaisin Vaasaan ja jätti hevosensa äitinsä huomaan joten illat menevät usein tallilla. Mutta toisaalta tämä työpaikan vaihdos antoi paremman mahdollisuuden tehdä tämä opetusharjoittelu josta olen kovasti tyytyväinen, varsinkin kun sain vielä niin mukavaa ja kannustavaa palautetta oppilailtani.
Olin siis Keudan Nurmijärven pisteessä opettamassa lähihoitajia, ryhmän opiskelijat olivat suuntautuneet sairaanhoitoon ja huolenpitoon ja ovat valmistumassa keväällä 2018.
Opettava jakso oli hoitoon ja huolenpitoon liittyvä, sairauksien ja lääkehoidon kurssi. Jaoimme kurssin aikataulullisista syistä niin,että minulle tuli tietyt selkeät kokonaisuudet. Opetettaviin aiheisiin kuului sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes ja metabolinen oireyhtymä. Ohjaani antoi alustavan rungon, jossa oli suunniteltu päivien aiheet. Hän myös antoi käyttööni aikaisempien kurssien opetusmateriaalia josta pääsin muokkaamaan oman näköiseni kokonaisuuden. Sain hyvin vapaat kädet miettiä tuntien kulkua. Tunneissa oli myös sen verran väljyyttä jotta tarvittaessa pystyi jatkamaan edellisen tunnin aihetta seuraavalla kerralla jos tarvetta oli. Tämän vuoksi ohjaajani suosittelikin etten löisi tuntisuunnitelmia täysin lukkoon etukäteen jotta pystyisin joustamaan opettavassa aiheessa.
Täytyy sanoa, että tartuin innolla tuntien suunnitteluun, olen kurssityössä tehnyt paljon power point esityksiä eri opettettavista aiheista joten niiden tekeminen oli tuttua. Heti kuitenkin päätin, että mitää kalvosulkeisia ei tässä vaiheessa koulutusta kannata pitää vaan kokeilla erilaisia aktivoivia opetusmenetelmiä. Kiitos hyvien meille jaettujen materiaalien, kaivelin Moodlesta vielä vinkkejä käymistämme opetusmenetelmistä.
Tämä postaus tulee nyt olemaan melko pitkä, mietin olisiko minun ollut parempi jakaa jokainen opetuspäivä omaksi kirjoitukseksi, toisaalta kun olen harjoittelun jo suorittanut ehkä teen tästä nyt tiivistyksen koko jaksosta joka auttaa hahmottamaan tämä kokonaisuutena.
Jos mietin tulevaa opettajan uraani ( toivottavasti tälläinen ura tulee vielä), tuntien valmisteluun menee aikaa sen huomasin selvästi. Jos mitään ei ole sinulla valmiina sinun on itse ne kaikki tehtävä. Minua helpotti huomattavasti ohjaajani vanhat luentomateriaalit josta sain apua kun pohdin kuinka syvällistä tietoa aiheesta ylipäänsä pitää antaa. Suurena apuna oli myös kurssiin liittyvä kirja ja kun kuulin, että lähes kaikilla on kirja olemassa pystyin käyttämään kirjaa hyvin myös tunnilla opetuksessa.
Ei sittenkin haluan kirjoittaa itse tunneista oman tekstin joten jätetäänpä tämä alkuvaiheen pohdinta tähän.
Olin siis Keudan Nurmijärven pisteessä opettamassa lähihoitajia, ryhmän opiskelijat olivat suuntautuneet sairaanhoitoon ja huolenpitoon ja ovat valmistumassa keväällä 2018.
Opettava jakso oli hoitoon ja huolenpitoon liittyvä, sairauksien ja lääkehoidon kurssi. Jaoimme kurssin aikataulullisista syistä niin,että minulle tuli tietyt selkeät kokonaisuudet. Opetettaviin aiheisiin kuului sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes ja metabolinen oireyhtymä. Ohjaani antoi alustavan rungon, jossa oli suunniteltu päivien aiheet. Hän myös antoi käyttööni aikaisempien kurssien opetusmateriaalia josta pääsin muokkaamaan oman näköiseni kokonaisuuden. Sain hyvin vapaat kädet miettiä tuntien kulkua. Tunneissa oli myös sen verran väljyyttä jotta tarvittaessa pystyi jatkamaan edellisen tunnin aihetta seuraavalla kerralla jos tarvetta oli. Tämän vuoksi ohjaajani suosittelikin etten löisi tuntisuunnitelmia täysin lukkoon etukäteen jotta pystyisin joustamaan opettavassa aiheessa.
Täytyy sanoa, että tartuin innolla tuntien suunnitteluun, olen kurssityössä tehnyt paljon power point esityksiä eri opettettavista aiheista joten niiden tekeminen oli tuttua. Heti kuitenkin päätin, että mitää kalvosulkeisia ei tässä vaiheessa koulutusta kannata pitää vaan kokeilla erilaisia aktivoivia opetusmenetelmiä. Kiitos hyvien meille jaettujen materiaalien, kaivelin Moodlesta vielä vinkkejä käymistämme opetusmenetelmistä.
Tämä postaus tulee nyt olemaan melko pitkä, mietin olisiko minun ollut parempi jakaa jokainen opetuspäivä omaksi kirjoitukseksi, toisaalta kun olen harjoittelun jo suorittanut ehkä teen tästä nyt tiivistyksen koko jaksosta joka auttaa hahmottamaan tämä kokonaisuutena.
Jos mietin tulevaa opettajan uraani ( toivottavasti tälläinen ura tulee vielä), tuntien valmisteluun menee aikaa sen huomasin selvästi. Jos mitään ei ole sinulla valmiina sinun on itse ne kaikki tehtävä. Minua helpotti huomattavasti ohjaajani vanhat luentomateriaalit josta sain apua kun pohdin kuinka syvällistä tietoa aiheesta ylipäänsä pitää antaa. Suurena apuna oli myös kurssiin liittyvä kirja ja kun kuulin, että lähes kaikilla on kirja olemassa pystyin käyttämään kirjaa hyvin myös tunnilla opetuksessa.
Ei sittenkin haluan kirjoittaa itse tunneista oman tekstin joten jätetäänpä tämä alkuvaiheen pohdinta tähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)