sunnuntai 28. elokuuta 2016

Digitaalinen osaaminen

Ensimmäinen Keskari ( opintopiirimme) kokoontuminen oli tällä viikolla. Kiitos Timon työpaikan hulppeiden puitteiden tunsin itseni melkein koodariksi istuessamme siinä läppärit rivissä.No tämä koodari kyllä tarvitsi apua  aika perusasioissa, mutta onneksi Timo tunsi olevansa kuin töissä, kai nyt tunsi kun työpaikkallaan oli ;) joten it- tuki oli ammattimaista.
Loimme työskentelyllemme sääntöjä, mitä sanktioita saa  jos hommia ei hoida. Tässä oli houkutus keksiä kaikkea jäynää mitä voisi joutua tekemään , mutta pidimme asialinjan ja loimme viralliset ohjeet miten porukassa töitä teemme. Sovimme että tallenamme tuotoksiamme Google driveen. Aivan uusi paikka minulle, kätevää, samaa työtä pääsee tekemään vaikka kaikki samaan aikaan.Eilen illalla olin siellä sattumalta Timon kanssa samaan aikaan, aika villi tunne kun samalle sivulle kirjoittaa kaksi henkilö samaan aikaan. Eilen hetken oli pieni huoli miten sivulle pääsi ja miten siellä toimittiin, no eikähön tuosta vielä tule rutiinia.

Tämä verkkomaailma alkoi jotenkin niin vauhdilla, että kaiken aikaa mietin, nytkin tätä kirjoittaessa käytänkö oikeita termejä, sovellus, oppimisalusta, aivoriihi. Nämä ovat hämmästyttävän vieraita kun miettii, että työskentelen Suomen suurimmassa yksityisiä terveyspalveluita tarjoavassa yrityksessä. Tätä pohdiskelen varmaan vielä useastikkin muissa päivityksissä, mutta tässäkin jo totean me käytämme mm.  lomakkeita joihin asiakkaat kirjoittavat kotona käsin, jotka sitten skannataan potilastietoihin, kun he voisivat täyttää paperit verkossa ja tiedot siirtyisivät suoraan meille. Yksi asiakkaistani on suuri ohjelmistosuunnittelufirma ja hekin hämmästelivät miten vanhanaikaista hommaa. Tämä verkkotyöskentely todella luo ja avaa aivan uudenlaisia tehtäviä ja töitä kun niitä vain johto tajuaisi ottaa käyttöön.

Meillä oli siis tehtävä tutustua erilaisiin sovelluksiin ja miettiä niiden käyttöä, Timo esitteli miten on Preziä käyttänyt ja tämä on minullekkin yllätys yllätys tuttu. Työskentelin 9 kk Helsingin yliopistolla projektissa jossa työparini oli verkkopedagogi. Projektin tuotos oli verkkosivut työterveyshuollon erikoislääkäriopiskelijoille joita ensin suunniteltiin esitettävän Prezillä mutta eihän se siihen soveltunut, Prezi on esitystyökalu monipuolisempi kuin PowerPoint. En vain ole Preziä sen jälkeen kertaakaan kokeillut , PowerPointilla  kaikki esitykset töissä tehdään

Oppimisalustoista Moodle ja Optima ovat tuttuja viime vuosilta toista käytin Laurean opiskeluissa ja toista Metropoliassa. Muistan niitäkin aluksi kovasti hämmästelleeni miten kaikki on yhtäkkiä vain verkossa kun terveydenhoitaja opinnoissa vuonna 1991 päättötyönkin kirjoitti ulkopuolinen konekirjoittaja.Tuossa 20 vuodessa  oli tapahtunut aivan valtava muutos opetusvälineissä ja- metodeissa.

Aivoriihityökalut Padlet, Popplet, Mind meister, Flinga, Tieken muistio olivat sananakin aivan vieraita. Muistan Iholiitossa työskennellessä pidimme koulutuspäivillä usein erilaisia aivoriihiä, liimailimme keltaisia post it lappuja pitkin seiniä. Nyt yrittäisin tehdä sen näiden työkalujen avulla.

Ensi viikolla jatkan kirjoittamista toivottavasti auringon alta Albaniasta. Saattaa olla jopa haaste päästä nettiin saati sitten nähdä ihmisiä nenä kiinni koneessa, tai voin olla hyvin väärässäkin, mielenkiinnolla tutustumaan uuteen maahan.

torstai 18. elokuuta 2016

Lähtötilanne

Jotta päästään maaliin on oltava aluksi lähtöviivalla  (oliko minun oma " kansanviisaus",  vai nousiko ajatus olympilaisista joita meillä katsotaan ahkerasti) . Mutta siis asiaan.
Jotta pystyn arvioimaan mitä olen oppinut minun pitää selvittää mitä jo osaan. Niinkuin ensimmäisessä päivityksessä luettelin terveydenhuolto-oppilaitoksia on tullut koluttua aika ahkerasti. Terveydenhoitajaksi olen valmistunut kolme kertaa opisto, amk  ja yamk. Tämä ei meinannut mennä kotiväen päähän, kuka hullu opiskelee samaan ammattiin useita kertoja.

Ihmisläheisen aiheen opiskelun aloitin 80 - luvulla Alkio- opistossa jossa opiskelin järjestö-ja nuorisotyötä. Meille kuului erityisesti huomioida kaikki Suomen juhla- yms.kansallispäivät ja miettiä niihin soveltuvaa ohjelmaa ja suomalaiseen tapaan ne vietettiin usein paikallisessa Ohrantähkässä. Tuolta on varmaan jäänyt käteen innokkuus tapahtumien järjestämiseen, olen valmis koulun huvitoimikunnan jäsen.

Seuraavaksi opiskelin kehitysvammahoitajaksi ja työskentelin Ruskeasuon erityiskoulussa. En meinannut muistaakkaan, että  minulla on tälläinen koulumaailma kokemus. Käytännössä työskentelin etupäässä koulun asuntolassa.Melko pian jatkoin terveydenhoitaja opintoja, mutta jatkoin kesätöinä Uudenmaan erityishuoltopiirin leiriohjaajana. Myös terveydenhoitajan työn potilasjärjestöissä on tapahtunut paljon leireille ja kursseilla..Jos mietin yksittäistä sanaa joka kuvaa harrastuksiani ja työtäni  niin se on Kurssi. Olen ollut töissä useilla kymmenillä ehkä jopa sadoilla kursseilla sekä koti- että ulkomailla.Kurssilaisten ohjaus ja opastus  on ollut päätyöni. Nykyinen työni työterveyshoitajana on myöskin paljon ihmisten ohjausta. Tässä tunnen usein suurta riittämättämyyttä, mutta toisaalta myös epätietoisuutta jos asiakas ei esim. keskustelujeni jälkeen osoita minkäänlaista motivaatioa elämäntapamuutoksiin pitäisikö häntä kuitenkin yrittää vielä kannustaa, patistaa, uhkailla, ( kiristää :). Innokkaana odotan  hetkiä jossa voin pohdiskella asiaa koulumaailmasta, mitä jos nuori ei osoita minkäänlaista kiinnostusta opetettavaan aineeseen, missä menee se raja mitä opettajalta voidaan vaatia.

Blogi- hauskaa ja hyödyllistä

Tästä olin pitkään  haaveillut ja pohtinut, mistä voisin blogia kirjoittaa, kirjoittaminen jokapäiväisestä elämästä tuntui jotenkin tylsältä, aamulla töihin ja illalla kotiin, ei sitä ainakaan kukaan muu jaksaisi lukea.

Mutta nyt sain tilaisuuden, oikeastaan määräyksen oppimispäiväkirjan pitämisestä blogimuodossa ajatuksena reflektoida oppimaani, opintojen kulkua ja miten tässä pikkuhiljaa kypsytään opettajaksi. Jos kirjoitus hairahtuu aivan sivupoluille, uskon että opettajani minua tarvittaessa ojentaa.

Lapsemme pitivät blogia toinen kertoen välivuodestaan Australiassa ja toinen vaihtovuodestaan Espanjassa. Niitä oli erittäin mukava lukea ja juuri kuulin, että tytär oli sitä kaihoisasti juuri itsekkin lukenut, siitä jäi hänelle  ihana muisto.

Toivon että tässä jää itsellenekin hyvä muisto, mutta ensisijaisesti paikka missä pohtia ja selventää ajatuksiaan kaiken oppimansa suhteen. Voisin kuvitella, että kirjoittaminen monissa muissakin kiireisissä elämänvaiheissa voisi helpottaa päässä olevaa  kaaosmaista tunnetta ja selkeyttää tilannetta. Huomaan, että aikataulutukseeni on vain saatava muutos , nytkin kello käy jo kahtatoista ja ajatus ei meinaa enää juosta.Joten palataan hieman virkeämpänä.

maanantai 15. elokuuta 2016

HAMK ammatilliset opettaja opinnot

Alkupuheessani en vielä esitellyt opinahjoani, paikka on siis Hämeen Ammattikorkeakoulu HAMK.
Tämän blogin tarkoitus on  olla oppimispäiväkirja jota lukee ensisijaisesti ohjaava opettajani ja meidän viisihenkinen "Keskari" tiimi.

Opiskelu alkoi viime viikolla kahdella lähipäivällä Hämeenlinnassa. Yleisten infojen yms. käytännön opastusten jälkeen perustettiin  pienryhmät joissa on tarkoitus työskennellä intensiivisesti yhdessä seuraavat 16 kuukautta. Ryhmät perustettiin maantieteellisesti lähekkäin asuvien kesken. Sain ryhmääni kolme miestä ja yhden naisen.Olen ainoa terveydenhuoltoalalta, kaikenkaikkiaan koko meidän 22 hengen ryhmässä oli vain yksi toinen hoitsu, tämä oli yllätys. Sanoisin enemmän kuitenkin positiivinen yllätys siksi, että opin paljon uutta erilaista muilta ryhmäläisiltä ja tulevia terveydenhuollon ope paikkoja ei ole ainakaan täältä moni kilpailemassa kanssani :).

Se että ryhmässä on tietotekniikan asiantuntija " nörtti" on pelastus. Hieman pistää epäilyttämään ryhmän ohjaajan kommentti ettei kukaan ole tietoteknisten ongelmien vuoksi jättänyt leikkiä kesken, kyllä sellaista hepreaa on osa ohjelmista täällä verkkomaailmassa , että huh..huh.Mutta nyt otan tämän haasteena 1,5 vuoden kuluttua osaan tehdä jopa verkkokurssin.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Ope opiskelun alkumetreillä

Opiskelu taitaa olla elämäntapani. Jos työni ei ole tarjonnut minulle niitä haasteita mistä olen haaveillut niin opiskelu on tuonut elämääni paljon uutta. Ja vielä on pieni usko ja toivo, että viimeistään nämä opinnot avaavat myös uusia työuria.
Opettajan työ ei ole koskaan ollut minulle mikään varsinainen haaveammatti. Sosiaali- ja terveydenhuoltoala sen sijaan on ollut ala missä olen tiennyt nuoresta asti työskenteleväni. Olen valmistunut kehitysvammaistehoitajaksi vuonna 1987, terveydenhoitajaksi opistotasolta 1991,  terveydenhoitaja amk 2012 ja terveydenhoitaja yamk 2015. Ammatilliset opettajaopinnot tulivat esille sattumalta kun näin lehdessä ilmoituksen koulutuksesta ja kun vielä Laurean yamk koulutuksen opettaja sitä minulle suositteli, päätin kokeilla pääsenkö kouluun. Koulutukseen haettiin hakulomakkeella jossa taisin saada hyvin pisteitä mm. pitkästä työkokemuksesta ja pitkästä elämästä :). Lisäksi olen kiitollinen Iholiiton toiminnanjohtaja Sirpa Pajuselle joka laski tarkkaan kuinka monta tuntia olen Iholiiton työurani 2005-2013 aikana tehnyt ohjaus- ja opetustyötä, tämä tuntimäärä toi runsaasti lisäpisteitä hakulomakkeeseen.

Sain opiskelupaikan jo vuosi sitten, mutta valitettavasti työantajani ei antanut mahdollisuutta osallistua koulutukseen joten hain vuoden lykkäystä ja päätin miettiä vuoden päästä uudelleen mitä tehdä opiskeluiden suhteen. Vuoden pohdiskelun jälkeen päätin aloittaa ja vaihdoin opiskelun verkko-opiskeluksi. Josko nämä ovat  viimeiset opiskeluni, niin  päätin nauttia vielä mahdollisuudesta opintovapaaseen ja keskityn syksyllä hetken intensiivisemmin opintoihin ja tarkoituksena suorittaa silloin mm. käytännön harjoittelu (opettajan ammattiin liittyvä tutustumisjakso).