Kaikki päättyy aikanaan niinhän se kuuluukin mennä. Vajaa kaksi viikkoa niin vietämme opettajaksi valmistumisen juhlaa. 16 kuukautta on takana hyvin erilaista opiskelua mitä olen aiemmin tehnyt. Koko opiskelu suoritettiin verkkokurssina, tämä oli minulle täysin uutta.
Viimeinen tehtävämme oli kypsyysnäyte jossa esittelemme opintojemme kulkua mistä lähdettiin mihin päädyttiin, mitä matkalle mahtui ja mitä jäin kaipaamaan. Kanarialla olleiden vaihtelevien kurssityöaikojen vuoksi omani on vielä esittetelemättä vaikkakin se on onneksi jo tehty ja Moodleen tallennettu. Tein sen hyvin paljon näiden blogikirjoitusten pohjalta. Tämä oli todella tärkeä työkalu, ilman näitä blogikirjoituksia olisi ollut vaikea päästä takaisin mm. niihin alkutunnelmiin mitä koin opiskeluiden alussa.
Ehkä ei ole tarve enää tänne toistaa mitä matka opettajaksi sisälsi. Ehkä jotain pieniä huomioita jos esim. uusi opiskelija minulta kommentteja kysyisi. Olen erittäin erittäin tyytyväinen, että otin pienen opintovapaa pätkän ensimmäisenä syksynä ja pääsin kunnolla tutustumaan harjoitteluoppilaitokseen. Käytin kyllä tylysti hyödykseni verkko mahdollisuutta eli teimme myös kaksi matkaa opintovapaan aikana mikä oli aivan luksusta. Verkko - opinnot mahdollistavat opinnot missäpäin maailmaa vain. Koin olevani myös onnekas, että ystäväni on lähihoitajien opettaja, uskon että sain harjoittelusta enemmän irti kun Kirsi jaksoi minun kanssa iltaisinkin näitä opetushommia miettiä. Tai sitten opettajat ovat vain niin joustavia. Kaiken kaikkiaan opetusharjoittelusta jäi todella positiivinen tunne.
Keskari tiimi minä ja kolme miestä olimme hauska yhteisö. Timo it- taituri auttoi minua useasti, tietoteknisissä taidoissa on edelleen parantamisen varaa vaikka paljon opinkin. Orvokki opettaja piti hienosti lankoja käsissä niinkuin kypsyysnäytteessä totesin, ihmettelen miten hyvin hän oli ajantasalla kaikkien opintojen etenemisestä. En tiedä miltä tuntuu patistella aikuisia ihmisiä, mutta kyllä se patistelu oli aika ajoin tarpeen. Aikataulu oli alkuun minusta hyvinkin tiukka, mielestäni olin koneen ääressä joka ilta. Nopeasti sekin kyllä unohtuu koska tahti on nyt ollut sopivaa.
Opettajan töiden saaminen on täysin kysymysmerkki. Koska ja mitä tulevaisuus tarjoaa, saapi nähdä. Keudassa olisi ollut kolmen kuukauden sijaisuus, siihen en nyt lähtenyt koska minulla nyt työterveyshuollossa vakipaikka. Kun tuolla Kanarian lämmössä sain taas kaksi viikkoa ohjata ja opastaa kurssilaisia, mielessä oli monta kertaa, ketä muita kuin atooppista ihottumaa sairastavia voisin täällä opettaa. Kovasti jäin pohtimaan, millaista rahoitusta ja järjestelyitä vaatisi pitkillä sairaslomilla esim. masennuksen takia olevien vieminen valoon. Kyllä sillä vain niin piristävä vaikutus on. No se on oma tarinansa, mutta mielelläni itseni työlllistäisin kuntoutuskurssien ohjaajana.
En kyllä raaskisi tätä blogikirjoittelua lopettaa. Ehkä yritän keksiä jonkin asian minkä ympärille voisin omaa blogia pitää, tämä on mukavaa puuhaa, vaikka hieman liian harvoin tänne kerkesin. En vielä sano hyvästejä , valmistujaisjuhlan tunnot haluan tänne ainakin vielä kirjoittaa ja vielä tarkistan olinko muistanut Orvokin ohjeet blogin suhteen. Tapaamisiin ....
sunnuntai 26. marraskuuta 2017
tiistai 14. marraskuuta 2017
Oppimisyhteisön rakentaminen
Terveiset Kanarialta, täällä taas rakentamassa atoopikkojen kuntoutuskurssille hyvää oppimisyhteisöä.
Mutta siis ensisijaisesti tässä kirjoituksessa tarkoitus reflektoida moduulin " Oppimisyhteisön rakentaminen" antia. Mutta myönnän, että arvioin tätä tässä Puerto Ricon lämpimässä yössä huomattavasti mielummin kuin koto Suomen pimeydessä vaikka iltahommaksi meneekin :)
Oli pakko vielä kerrata moduulin tehtäviä ja materiaaleja siitä mitä kaikkea jakso on pitänyt sisällään koska se alkoi jo keväällä. Huomasin, että moduulihan sisälsi paljon asioita jotka tulleet näissä kurssi ohjauksissa esiin. Dialogiosaamisessa mietimme mm. ryhmädynamiikkaa ja tälläisellä kurssilla missä seuraan ihmisiä kaksi viikkoa lähes 24/ 7 niin todella voin huomata miten tuo ryhmä kehittyy. Ja kyllä se menee yleensä kuin oppikirjoissa vaiheet seuraavat toisiaan. Olen mm. pannut merkille näiden 12 vuoden aikana kun näitä kursseja olen tehnyt, että kokemukset huonekavereista menevät yleensä aivan samaan malliin. Siis kurssilaiset jotka ovat toisilleen entuudestaan täysin vieraita majoittuvat kahden hengen huoneisiin. Alkuhaastattelussa lähes poikkeuksetta kaikki sanovat kämppäkaverin olevan oikein mukava ja ihana ja niin samaoloinen kuin hän itse. Nyt kun tiedän millainen on usein kommentti viikon päästä, pyrin tässä vaiheessa jo vähän topputelemaan ja ehdottamaan, että omaa aikaakin kannattaa ottaa ja ei ole tarkoitus, että huonekaverit kulkevat kaiken aikaa samaa matkaa. Viikon päästä on huonekuntia jotka edelleen tulevat erittäin hyvin juttuun, mutta on paljon pareja jotka ovat todenneetkin olevansa täysin erilaisia. Tapa miten huonekaveri viskaa kengänsä ja vaatteensa yms. tavarat ympäri huonetta on alkanut ärsyttämään suunnattomasti. Myös selkeää väsymistä on havaittavissa kurssin lopussa ja kurssin päätökseen tulee panostaa erityisesti. Mukavaa näissä on, että kursseille järjestetään Suomessa viikonlopun jälkijakso joka helpottaa selkeästi kurssilaisia siitä ajatuksesta ettei muita ryhmäläisiä enää tapaisi.
Itsetuntemusosaamis osiosta voin sanoa sen verran, että rennoksi höpöttelyksi tämä ryhmän ohjaus on taas mennyt. Näin sitä arvioivat aina muut työntekijät. Saan ihmiset täällä yleensä aika mukavasti keskustelemaan näen sen vahvuudekseni. Mutta se myös heikkouteni toisissa tilanteissa, missä aika on rajallinen. Töissä tilanne tuntuu menevän vain pahemmaksi , terveystarkastuksissa ohjaan ihmisiä yli ajan kun en saa tiivistettyä asiaani. Olen myös nykyisessä työssäni heti ajautunut samaan ongelmaan kuin edellisessä, olen melkein aina viimeisenä hommissa. Kirjaan esim. potilasteksit osittain valmiiksi aina asikkaiden jälkeen, mutta jään sitten vielä töiden jälkeen niitä viimeistelemään. Jollainlailla pitäisi olla nopeampi, mutta toisaalta minua inhottaa kiire ja se, että saan tehdä hommat iltapäivällä rauhassa loppuun luo rauhallisuutta.
Monikulttuuuriosaaminen oli moduulin mielenkiintoisin osio. Pääsin haastattelemaan tuttua opettajaa, joka opettaa peruskoulussa erittäin monikulttuurista luokkaa. Olipa mielenkiintoista kuulla hänen havaintojaa, eri kulttureista tulleiden lasten opiskelutavoista. Minua ei yllättänyt, että aasialaiset ovat erittäin tunnollisa, mutta se että vanhemmat tekevät tarvittaessa lasten läksyt jotta opettajalle ei tule tunne ettei lapsi osaa tuntuu jo niin pahalta. Kyllä tässä maailmassa on monta ihmeellistä asiaa ,ei voi muuta sanoa.
Koulutuksen verkostoosaamisessa pohdimme Keskari tiimissa oppilaitosten yritysyhteistyötä. Itsellä kun ei ole opettajataustaa en osaa tuohon mitään käytännän kokemusta kertoa. Mutta tiedän, että harjoitteluoppilaitoksessa oppilaat olivat perustaneet useita pikku yrityksiä joita olivat mm. Nurmijärven messuilla esittelemässä. Kolme poikaa oli perustanut veden myynti busineksen , hiukan pelkään, että myynti ei ihan huimaa ole Suomessa, poikien kannattaisi kantaa vetensä tänne Kanarialle. On tämä kamalaa kun vettä pitää tuolta kaupasta ostaa ja noita muovikanistereita on saari täynnä, niiden kierrätys ei taida olla vieläkään kunnon tolalla.
Jotta Orvokki opettajamme jaksaa näitä blogeja lukea päätän tämän tähän , mutta palaan kyllä vielä jonkinlaisen yhteenvedon merkeissä.
Niin se vain uhkaa loppua tämäkin opiskelu, nyt olen vannottanut, että se oli nyt tässä. Olen suorittanut nyt terveydenhoitaja amk, terveydenhoitaja yamk ja ope opinnot melko perä perään, mutta tämä on vain niin antoisaa :)
Mutta siis ensisijaisesti tässä kirjoituksessa tarkoitus reflektoida moduulin " Oppimisyhteisön rakentaminen" antia. Mutta myönnän, että arvioin tätä tässä Puerto Ricon lämpimässä yössä huomattavasti mielummin kuin koto Suomen pimeydessä vaikka iltahommaksi meneekin :)
Oli pakko vielä kerrata moduulin tehtäviä ja materiaaleja siitä mitä kaikkea jakso on pitänyt sisällään koska se alkoi jo keväällä. Huomasin, että moduulihan sisälsi paljon asioita jotka tulleet näissä kurssi ohjauksissa esiin. Dialogiosaamisessa mietimme mm. ryhmädynamiikkaa ja tälläisellä kurssilla missä seuraan ihmisiä kaksi viikkoa lähes 24/ 7 niin todella voin huomata miten tuo ryhmä kehittyy. Ja kyllä se menee yleensä kuin oppikirjoissa vaiheet seuraavat toisiaan. Olen mm. pannut merkille näiden 12 vuoden aikana kun näitä kursseja olen tehnyt, että kokemukset huonekavereista menevät yleensä aivan samaan malliin. Siis kurssilaiset jotka ovat toisilleen entuudestaan täysin vieraita majoittuvat kahden hengen huoneisiin. Alkuhaastattelussa lähes poikkeuksetta kaikki sanovat kämppäkaverin olevan oikein mukava ja ihana ja niin samaoloinen kuin hän itse. Nyt kun tiedän millainen on usein kommentti viikon päästä, pyrin tässä vaiheessa jo vähän topputelemaan ja ehdottamaan, että omaa aikaakin kannattaa ottaa ja ei ole tarkoitus, että huonekaverit kulkevat kaiken aikaa samaa matkaa. Viikon päästä on huonekuntia jotka edelleen tulevat erittäin hyvin juttuun, mutta on paljon pareja jotka ovat todenneetkin olevansa täysin erilaisia. Tapa miten huonekaveri viskaa kengänsä ja vaatteensa yms. tavarat ympäri huonetta on alkanut ärsyttämään suunnattomasti. Myös selkeää väsymistä on havaittavissa kurssin lopussa ja kurssin päätökseen tulee panostaa erityisesti. Mukavaa näissä on, että kursseille järjestetään Suomessa viikonlopun jälkijakso joka helpottaa selkeästi kurssilaisia siitä ajatuksesta ettei muita ryhmäläisiä enää tapaisi.
Itsetuntemusosaamis osiosta voin sanoa sen verran, että rennoksi höpöttelyksi tämä ryhmän ohjaus on taas mennyt. Näin sitä arvioivat aina muut työntekijät. Saan ihmiset täällä yleensä aika mukavasti keskustelemaan näen sen vahvuudekseni. Mutta se myös heikkouteni toisissa tilanteissa, missä aika on rajallinen. Töissä tilanne tuntuu menevän vain pahemmaksi , terveystarkastuksissa ohjaan ihmisiä yli ajan kun en saa tiivistettyä asiaani. Olen myös nykyisessä työssäni heti ajautunut samaan ongelmaan kuin edellisessä, olen melkein aina viimeisenä hommissa. Kirjaan esim. potilasteksit osittain valmiiksi aina asikkaiden jälkeen, mutta jään sitten vielä töiden jälkeen niitä viimeistelemään. Jollainlailla pitäisi olla nopeampi, mutta toisaalta minua inhottaa kiire ja se, että saan tehdä hommat iltapäivällä rauhassa loppuun luo rauhallisuutta.
Monikulttuuuriosaaminen oli moduulin mielenkiintoisin osio. Pääsin haastattelemaan tuttua opettajaa, joka opettaa peruskoulussa erittäin monikulttuurista luokkaa. Olipa mielenkiintoista kuulla hänen havaintojaa, eri kulttureista tulleiden lasten opiskelutavoista. Minua ei yllättänyt, että aasialaiset ovat erittäin tunnollisa, mutta se että vanhemmat tekevät tarvittaessa lasten läksyt jotta opettajalle ei tule tunne ettei lapsi osaa tuntuu jo niin pahalta. Kyllä tässä maailmassa on monta ihmeellistä asiaa ,ei voi muuta sanoa.
Koulutuksen verkostoosaamisessa pohdimme Keskari tiimissa oppilaitosten yritysyhteistyötä. Itsellä kun ei ole opettajataustaa en osaa tuohon mitään käytännän kokemusta kertoa. Mutta tiedän, että harjoitteluoppilaitoksessa oppilaat olivat perustaneet useita pikku yrityksiä joita olivat mm. Nurmijärven messuilla esittelemässä. Kolme poikaa oli perustanut veden myynti busineksen , hiukan pelkään, että myynti ei ihan huimaa ole Suomessa, poikien kannattaisi kantaa vetensä tänne Kanarialle. On tämä kamalaa kun vettä pitää tuolta kaupasta ostaa ja noita muovikanistereita on saari täynnä, niiden kierrätys ei taida olla vieläkään kunnon tolalla.
Jotta Orvokki opettajamme jaksaa näitä blogeja lukea päätän tämän tähän , mutta palaan kyllä vielä jonkinlaisen yhteenvedon merkeissä.
Niin se vain uhkaa loppua tämäkin opiskelu, nyt olen vannottanut, että se oli nyt tässä. Olen suorittanut nyt terveydenhoitaja amk, terveydenhoitaja yamk ja ope opinnot melko perä perään, mutta tämä on vain niin antoisaa :)
maanantai 13. marraskuuta 2017
Opetusharjoittelun arviointi
Niinhän siinä taas kävi , että ajatukset jäivät vain päähän pyörimään eikä paperille. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.... eikö se näin ole.
Mutta siis Keudan opetuksesta. Kävi edellisessä kirjoituksessa lävitse tuntieni kulkua ja vielä oli tarkoitus pohdiskella opettamani kurssin päätöstä. Eli kurssi päättyi sähköiseen tenttiin joka tehtiin yhdessä ohjaajani kanssa, hän laati kysymykset hänen opettamaan osioon ( siis ennen minun tuloa) ja minä mietin kysymykset omiin aiheisiini. Käytin apuna vanhaa tenttiä, joka oli erittäin hyödyllistä miettiessäni esim.kuinka laajoja kysymyksiä teen, jotta käytettävissä oleva aika katsotaan riittäväksi. Itse olisin tehnyt vielä enemmän essee kysymyksiä, mutta ohjaajani kehotti tekemään myös vaihtoehtokysymyksiä. Näitähän oli sitten erittäin nopea ja helppo tarkistaa, mikä nyt ei kuitenkaan mielestäni pitäisi olla peruste koekysymyksiin. Laittelin kysymyksiäni illalla ohjaajani sähköpostiin ja hän vastasi heti , jonka jälkeen ilta menikin viestejä välitellessä. Jolloin totesin, että opettajan työaika tuntuu venyvän iltaisin kohtuuttoman pitkäksi.
Aamulla oli sitten tentti jossa oli lähes kaikki paikalla, poissa oli kaksi opiskelijaa. En tiedä miten ohjaajani heille tentin myöhemmin järjesti, se jäi selvittämättä. Minulla ko. päivä oli viimeinen ja opiskelijat lähtivät seuraavana päivänä työharjoitteluun, joten tenttiä ei olisi heti voinut uusiakkaan.
Olimme ohjaajani kanssa molemmat valvomassa tenttiä joka siis tehtiin sähköisesti. Kaikki istuivat omilla koneillaan vierekkäin. Tila oli kuitenkin sen verran pieni, että olisimme huomanneet vierustoveri keskustelut , näin ainakin uskon, varsinkin kun kiersin luokkaa kaiken aikaa ympäri , tarkistaen mitä tiedostoja koneessa oli auki. Periaatteessa opiskelijat olisivat voineet netistä etsiä kaikki vastaukset kysymyksiinsä, joten ohjaajani kehotti minua kiertelemään luokassa ja tarkkailemaan opiskelijoiden näyttöjä. Mitään vilpillistä en havainnut.
Pystyin itse seuraamaan myös koneelta kuka oli jo vastannut mihinkin kysymykseen ja aloittamaan korjaamisen samantien. Ensin olin kommentoimassa vain vääriin , puutteellisiin vastauksiin, mutta tuntui väärältä jättää huomioimatta myös oikeat, erittäin hyvät vastaukset. Joten loppujen lopuksi kirjoitin kaikille kaikkiin kysymyksiin jonkun kommentin miten hän oli kysymykseen vastannut. Ilokseni huomasin, että vastauksissa oli monia erittäin hyviä.. Muutamilla siis onneksi vain muutamilla sitäkin kehnompia. Asioita josta olimme edellisenä päivänä puhuneet ei muistettu. Tajusin kyllä, että tietyillä opiskelijoilla oli selkeästi oppimivaikeuksia, vastausten taso poikkesi niin oleellisesti muiden opiskelijoiden vastauksista. Juttelin tentin jälkeen opiskelijan kanssa jonka vastaukset olivat niin suppeita tai täysin vääriä, että kokeen läpäisy oli siinä ja siinä. Surukseni kuulin ,että hän oli todella lukenut, mutta asiat eivät vain jää päähän ( tämän hän kertoi aivan itkusilmässä). Hänen kohdalla mietin olisiko esim. oppisopimuskoulutus ollut parempi vaihtoehto koska hän oli saanut työharjoittelusta hyvät arvioinnit.
Lopuksi kysyin oppilaiden tulevaisuuden suunnitelmista ja yllätyksekseni ja ilokseni kuulin, että kaikki aikovat hoitoalalle. Pyysin myös kirjallista palautetta opetuksestani ja niistä olin vielä iloisempi :) Opiskelijat olivat kokeneet oppivansa, vaihtelevat tunnit olivat olleet kivoja. Kehittämistoiveina oli lisää jämäkkyyttä, joka yllätti kun tuntui ettei heitä olisi saanut komentaa ollenkaan. Yhdessä palautteessa todettiin luulleen heitä lääkäreiksi. Tästä olin vähän huolissani koska mielestäni vaatimukseni olivat jopa liian pieniä kun mietin miten ja missä lähihoitajat nykyään työskentelevät ja tämä ryhmä valmistuu jo ensi keväänä. Yksi tsemppasi, että kyllä sinusta hyvä ope tulee kun vähän treenaan.
Mutta kaikenkaikkiaan opetusjaksoni oli niin mukava, että voisin ajatella työskenteleväni kyseisessä koulussa. ;)
Mutta siis Keudan opetuksesta. Kävi edellisessä kirjoituksessa lävitse tuntieni kulkua ja vielä oli tarkoitus pohdiskella opettamani kurssin päätöstä. Eli kurssi päättyi sähköiseen tenttiin joka tehtiin yhdessä ohjaajani kanssa, hän laati kysymykset hänen opettamaan osioon ( siis ennen minun tuloa) ja minä mietin kysymykset omiin aiheisiini. Käytin apuna vanhaa tenttiä, joka oli erittäin hyödyllistä miettiessäni esim.kuinka laajoja kysymyksiä teen, jotta käytettävissä oleva aika katsotaan riittäväksi. Itse olisin tehnyt vielä enemmän essee kysymyksiä, mutta ohjaajani kehotti tekemään myös vaihtoehtokysymyksiä. Näitähän oli sitten erittäin nopea ja helppo tarkistaa, mikä nyt ei kuitenkaan mielestäni pitäisi olla peruste koekysymyksiin. Laittelin kysymyksiäni illalla ohjaajani sähköpostiin ja hän vastasi heti , jonka jälkeen ilta menikin viestejä välitellessä. Jolloin totesin, että opettajan työaika tuntuu venyvän iltaisin kohtuuttoman pitkäksi.
Aamulla oli sitten tentti jossa oli lähes kaikki paikalla, poissa oli kaksi opiskelijaa. En tiedä miten ohjaajani heille tentin myöhemmin järjesti, se jäi selvittämättä. Minulla ko. päivä oli viimeinen ja opiskelijat lähtivät seuraavana päivänä työharjoitteluun, joten tenttiä ei olisi heti voinut uusiakkaan.
Olimme ohjaajani kanssa molemmat valvomassa tenttiä joka siis tehtiin sähköisesti. Kaikki istuivat omilla koneillaan vierekkäin. Tila oli kuitenkin sen verran pieni, että olisimme huomanneet vierustoveri keskustelut , näin ainakin uskon, varsinkin kun kiersin luokkaa kaiken aikaa ympäri , tarkistaen mitä tiedostoja koneessa oli auki. Periaatteessa opiskelijat olisivat voineet netistä etsiä kaikki vastaukset kysymyksiinsä, joten ohjaajani kehotti minua kiertelemään luokassa ja tarkkailemaan opiskelijoiden näyttöjä. Mitään vilpillistä en havainnut.
Pystyin itse seuraamaan myös koneelta kuka oli jo vastannut mihinkin kysymykseen ja aloittamaan korjaamisen samantien. Ensin olin kommentoimassa vain vääriin , puutteellisiin vastauksiin, mutta tuntui väärältä jättää huomioimatta myös oikeat, erittäin hyvät vastaukset. Joten loppujen lopuksi kirjoitin kaikille kaikkiin kysymyksiin jonkun kommentin miten hän oli kysymykseen vastannut. Ilokseni huomasin, että vastauksissa oli monia erittäin hyviä.. Muutamilla siis onneksi vain muutamilla sitäkin kehnompia. Asioita josta olimme edellisenä päivänä puhuneet ei muistettu. Tajusin kyllä, että tietyillä opiskelijoilla oli selkeästi oppimivaikeuksia, vastausten taso poikkesi niin oleellisesti muiden opiskelijoiden vastauksista. Juttelin tentin jälkeen opiskelijan kanssa jonka vastaukset olivat niin suppeita tai täysin vääriä, että kokeen läpäisy oli siinä ja siinä. Surukseni kuulin ,että hän oli todella lukenut, mutta asiat eivät vain jää päähän ( tämän hän kertoi aivan itkusilmässä). Hänen kohdalla mietin olisiko esim. oppisopimuskoulutus ollut parempi vaihtoehto koska hän oli saanut työharjoittelusta hyvät arvioinnit.
Lopuksi kysyin oppilaiden tulevaisuuden suunnitelmista ja yllätyksekseni ja ilokseni kuulin, että kaikki aikovat hoitoalalle. Pyysin myös kirjallista palautetta opetuksestani ja niistä olin vielä iloisempi :) Opiskelijat olivat kokeneet oppivansa, vaihtelevat tunnit olivat olleet kivoja. Kehittämistoiveina oli lisää jämäkkyyttä, joka yllätti kun tuntui ettei heitä olisi saanut komentaa ollenkaan. Yhdessä palautteessa todettiin luulleen heitä lääkäreiksi. Tästä olin vähän huolissani koska mielestäni vaatimukseni olivat jopa liian pieniä kun mietin miten ja missä lähihoitajat nykyään työskentelevät ja tämä ryhmä valmistuu jo ensi keväänä. Yksi tsemppasi, että kyllä sinusta hyvä ope tulee kun vähän treenaan.
Mutta kaikenkaikkiaan opetusjaksoni oli niin mukava, että voisin ajatella työskenteleväni kyseisessä koulussa. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)