sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Matka opettajaksi

Kaikki päättyy aikanaan niinhän se kuuluukin mennä. Vajaa kaksi viikkoa niin vietämme opettajaksi valmistumisen juhlaa. 16 kuukautta on takana hyvin erilaista opiskelua  mitä olen aiemmin tehnyt. Koko opiskelu suoritettiin verkkokurssina, tämä oli minulle täysin uutta.

Viimeinen tehtävämme oli kypsyysnäyte jossa esittelemme opintojemme kulkua mistä lähdettiin mihin päädyttiin, mitä matkalle mahtui ja mitä jäin kaipaamaan. Kanarialla olleiden vaihtelevien kurssityöaikojen vuoksi omani on vielä esittetelemättä vaikkakin se on onneksi jo tehty ja Moodleen tallennettu. Tein sen hyvin paljon näiden blogikirjoitusten pohjalta. Tämä oli todella tärkeä työkalu, ilman näitä blogikirjoituksia olisi ollut vaikea päästä takaisin mm.  niihin alkutunnelmiin mitä koin opiskeluiden alussa.

Ehkä ei ole tarve enää tänne toistaa mitä matka opettajaksi sisälsi. Ehkä jotain pieniä huomioita jos esim. uusi opiskelija minulta kommentteja kysyisi. Olen erittäin erittäin tyytyväinen, että otin pienen opintovapaa pätkän ensimmäisenä syksynä ja pääsin kunnolla tutustumaan harjoitteluoppilaitokseen. Käytin kyllä tylysti hyödykseni verkko mahdollisuutta eli teimme myös kaksi matkaa opintovapaan aikana mikä oli aivan luksusta. Verkko - opinnot mahdollistavat opinnot missäpäin maailmaa vain. Koin olevani myös onnekas, että ystäväni on lähihoitajien opettaja, uskon että sain harjoittelusta enemmän irti kun Kirsi jaksoi minun kanssa iltaisinkin näitä opetushommia miettiä. Tai sitten opettajat ovat vain niin joustavia. Kaiken kaikkiaan opetusharjoittelusta jäi todella positiivinen tunne.

Keskari tiimi minä ja kolme miestä olimme hauska yhteisö. Timo it- taituri auttoi minua useasti, tietoteknisissä taidoissa on edelleen parantamisen varaa vaikka paljon opinkin. Orvokki opettaja piti hienosti lankoja käsissä niinkuin kypsyysnäytteessä totesin, ihmettelen miten hyvin hän oli ajantasalla kaikkien opintojen etenemisestä. En tiedä miltä tuntuu patistella aikuisia ihmisiä, mutta kyllä se patistelu oli aika ajoin tarpeen. Aikataulu oli alkuun minusta hyvinkin tiukka, mielestäni olin koneen ääressä joka ilta. Nopeasti sekin kyllä unohtuu koska tahti on nyt ollut sopivaa.

Opettajan töiden saaminen on täysin kysymysmerkki. Koska ja mitä tulevaisuus tarjoaa, saapi nähdä. Keudassa olisi ollut kolmen kuukauden sijaisuus, siihen en nyt lähtenyt koska minulla nyt työterveyshuollossa vakipaikka. Kun tuolla Kanarian lämmössä sain taas kaksi viikkoa ohjata ja opastaa kurssilaisia, mielessä oli monta kertaa, ketä muita kuin atooppista ihottumaa sairastavia voisin täällä opettaa. Kovasti jäin pohtimaan, millaista rahoitusta ja järjestelyitä vaatisi  pitkillä sairaslomilla esim. masennuksen takia olevien  vieminen valoon. Kyllä sillä vain  niin piristävä vaikutus on. No se on oma tarinansa, mutta mielelläni itseni työlllistäisin kuntoutuskurssien ohjaajana. 

En kyllä raaskisi tätä blogikirjoittelua lopettaa. Ehkä yritän keksiä jonkin asian minkä ympärille voisin omaa blogia pitää, tämä on mukavaa puuhaa, vaikka hieman liian harvoin tänne kerkesin. En vielä sano hyvästejä , valmistujaisjuhlan tunnot haluan tänne ainakin vielä kirjoittaa ja vielä tarkistan olinko muistanut Orvokin ohjeet blogin suhteen. Tapaamisiin ....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti