keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Tutustumista opettajan elämään

Opintoihimme kuuluu myös käytännön harjoittelua, ensin tutusmisjakso ja myöhemmin itse opetusharjoittelua.
Olen nyt ollut kaksi päivää tutustumassa Nurmijärven Keudan lähihoitajakoulutukseen, vielä neljä päivää jäljellä, onneksi.
Nurmijärvellä on kaksi hoitoalan opettajaa, toinen peruskoulutukseltaan psyk. sairaanhoitaja ja toinen  terveydenhoitaja. Terveydenhoitaja on minun ohjaajani ja tuttuni jo vuosien takaa, sattumalta meillä saman koulutuksen lisäksi myös samannimiset lapset :)
Lähihioitajaopiskelijoita on n. 60 neljä ryhmää kolme peruskoulupohjaista ja yksi yo-pohjainen. Kaksoistutkintoa suorittaa muutama. Erikoistumislinjoja on kaksi,  lasten ja nuorten hoito ja kasvatus sekä sairaanhoito ja huolenpito.

Maantaina oli ainoastaan kolmatta vuotta opiskeleville ensiapu kertausta. Tämän piti toinen hoitoalan opettaja ei minun varsinainen ohjaaja. Kaikki ryhmässä olevat ovat tyttöjä, heitä oli tunnilla n. 15. Kun tässä blogissa on tarkoitus pohtia opettajan ammattia niin tämä tunti antoi heti pohtimisen aihetta. Kaikki tulivat ajoissa paikalle joka sinänsä kuulemma harvinaista. Opettajat kertovat, että ikä vaikuttaa hyvin paljon siihen millaisella asenteella opiskellaan, peruskoulusta suoraan tulleet tulevat yleensä myöhässä, kun taas lukion jo käyneet ovat aina ajallaan. No nämä tytöt ovat  opiskelleet jo kolme vuotta joten jämptiyttä on jo tullut, mutta ei kuitenkaan vaatetuksen suhteen. Lähes kaikki jäivät istumaan tuoleihin paksut talvitakit päällä, huivit kaulassa, kahvimuki toisessa ja sämpylä tms. syötävä toisessa kädessä. Ajattelin, että tästä taidetaankin lähteä samantien ulos treenaamaan kun juuri kukaan ei ns. asettautunut opiskelemaan ja kaivannut laukustaan muistiinpanovälineitä. Myöhemmin minulle kerrottiin, että erittäin harva tekee mitään muistiinpanoja millään tunnilla. No tämä takki juttu kyllä ihmetytti. Opettaja kertoi myöhemmin tekevänsä työn ohessa myös väitöskirjaa, ja hän kertoi myös että hänellä nyt niin paljon tunteja että on viimeiset kolme sunnuntaita tehnyt vain tuntivalmisteluita. Tämä väsymys jotenkin näkyi tai ainakin minulle heräsi heti työterveyshoitajan huoli jaksamisesta kun tunti alkoi.

Tunnissa ei ollut selkeää tomeraa alkua, oppilaat istuivat siis takki päällä tuolit melko sikin sokin, osalla niin etteivät nähneet taululle missään vaiheessa. Opettaja kehotti tyttöjä kaksi kertaa riisumaan takit jonka jälkeen he sen tekivät. Siis opettaja pitää sanoa näille lähes aikuisille naisille missä vaatteissa sisällä ollaan?! Opettaja kertoi  että on juuri vasta itse käynyt ea-opettaja kurssin ja tämä oli ensimmäinen tämän sisältöinen kurssi. Mieheni on toiminut ensihoitajana ja ensiapukouluttajana.Minulla olisi  korkea kynnys lähteä opettamaan asioita mistä minulla niin vähän käytännön kokemusta en ole esim. koskaan ollut elvytystilantessa.  Olen itse ollut ea- kurssilla missä olen kuullut erittäin paljon käytännön esimerkkejä oikeasta elämästä joka teki kurssin hyvin antoisaksi. No todellisuudessa sinulla ei voi olla kaikesta opettettavasta aiheesta omakohtaista kokemusta, mutta kyllä esimerkit rikastuttavat.

Kuvittelin että opettajien ea- koulutus antaa hyvää valmista materiaalia mitä voi suoraan käyttää, mutta opettaja kertoi tehneensä koko esityksen itse. Muutenkin kuulin, että lähes kaikki opetusmateriaali tehdään itse, muiden esityksiä ei käytetä. Tämä yllätti, olen tottunut kurssityössä, että hyväksi koettua materiaalia kannattaa jakaa voihan sitä tarvittaessa muokkailla enemmän oman näköiseksi.
Kyseessä oli siis ea- kertaus kahden vuoden takaiseen ea-perusteisiin. Jos väliä ollut kuitenkin jo kaksi vuotta niin uskon, että aika perusteita olisi ollut tarve taas käydä. Käytännön harjoitteet olivat hyviä ne tehtiin pienissä 4- 5 opiskelijan ryhmissä.Mutta jäin kaipaamaan selkeää esitystä ja jo alkuun tytöt jämäkämmin kuulolle. Saatan olla naivi ja usko aiheiden kiinnostavuuteen saattaa karista, mutta näin uutena voi kaikkea toivoa. Epäselväksi jäi oliko materiaali jostain saatavissa, toisaalta siinä oli vain avainsanoja aiheesta joka ei välttämättä auta muistamaan nykyisiä elvytysohjeita.Kellään tytöistä ei ollut mitään muistiinpanovälineitä esillä.

Seuraava päivä ei alkanut juurikaan tehokkaammin, kyseessä oli tunti jossa piti olla muutamia opiskelijoita tekemässä Moodlessa olevia tehtäviä, osalla oli jo kurssi tehty. No tälle tunnille ei sitten saapunut kukaan! Opettaja soitteli muutaman perään, eivät vastanneet ja laittoi heille sitten tekstarin että tehkääpäs kotona töitä. Hän oli sitä ennen käynyt Moodlesta tarkastamassa moniko oli kyseistä kurssia lähitunteina käynyt tekemässä, no muutama.Opettajalla oli kyllä paljon kirjallista työtä  ko. ajalla ja aikaa vastata minun lukemattomille kysymyksille joten peukaloita pyöritellessä ei tämä tunti mennyt, mutta voi hyvää päivää, näinkö täällä amiksessa opiskellaan.

Iltapäivällä lähdimme lähisairaalaan pitkäaikaisvuodeosastolle tapaamaan työharjoittelussa olevaa 17 v tyttöä.Hän on ollut osastolla paikalla yhteensä kuusi päivää ja yhdeksän päivää poissa. Tämä piti olla ns. ensikäynti mutta toistuvien poissalojen vuoksi sitä ei ole pystytty pitämään. Taaskin en voi kuin hämmästellä tätä lempeää suhtautumista, onko näitä nuoria todella syytä kohdella näin hellästi. Omassa perheessäni lapseni sanovat etten osaa olla vihainen tai jos yritän olla niin jämäkkyyteeni katoaa heti jos lapset vähän lirkuttelevat. Voi olla, että minulle kävisi oppilaiden kohdalla samallalailla, mutta et voi olla poissa ansiotöistä yhdeksää päivää ilman lääkärintodistusta. Työelämässä ainakin omalla työpaikalla on aivan eri meinkinki ymmärrystä ei tipu ellei siihen ole selkeää syytä. No katsotaan mit'ä jatko tuo tullessaan, mutta onpas tämä mukavaa näin vaihteeksi tämä opiskelijana töissä oleminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti