sunnuntai 20. marraskuuta 2016

SAHU:a, HOHU:a, TOPPI:a

Opettajan työhön tutustuminen jatkui viime viikolla.  Kolmantena päivänä oli SAHU:lle tunti  muistisairauksista. Nämä erilaiset lyhenteet saavat hymyilemään, siis tässä on kyseessä sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisalueen valinnut ryhmä.
Tunti oli mielestäni erittäin hyvin  valmisteltu. Kun pääsimme kouluun kävimme samantien avaamassa luokan oven ja päästimme jo kouluun saapuneet nuoret sisään ja opettaja antoi heille  tehtävän jota he alkoivat heti itsenäisesti tekemään. Tunnin aiheena oli siis muistisairaudet, opettajalla oli paljon omakohtaista työn kautta tullutta kokemusta asiasta, jota hän jakoi opiskelijoille. Aiheeseen liittyvä esitys oli tallennettu Moodleen josta opettaja kävi sitä lävitse. Kaikki Moodleen kerätty aineisto oli opettajan itse hankkimaa eri lähteistä, hän oli myös linkittänyt sinne erilaisia aiheesen liittyviä videoita.

Sairaanhoidon ja huolenpidon tunneille kuuluu yksi kirja, valitettavasti tätä ainutta kirjaakaan ei ollut kaikilla mukana. Opettaja lainasi oman kirjansa yhdelle oppilaalle jotta he pääsivät tekemään opettajan antamaa tehtävää, jossa haettiin erilaisia aiheeseen liittyviä asioita kirjasta. Kaikki tunnilla olevat opiskelijat ovat jo olleet useammassa työssä oppimisjaksolla jossa he ovat kohdanneet muistisairaita. Samoin heistä monet ovat olleet lomilla ja nyt opiskelun ohessa työssä paikoissa, jossa he hoitavat muistisairaita. Tästä huolimatta kukaan ei ollut valmis kertomaan kokemuksiaan spontaanisti itse, vaan ne piti erikseen jokaiselta opiskelijalta kysyä. Tämä on jotain sellaista joka tuntuu kaikkein vieraaammalta ja erilaiselta jos vertaan  aikuisten opettamista mistä minulla kokemusta. Keskustelen syntyminen tuntuu olevan  erittäin vaikeaa. Tytöt kyllä istuvat kiltisti paikallaan ja tuntuvat kyllä kuuntelevan ja melko hyvin keskittyvänkin aiheeseen, mutta en voi sanoa, että he vaikuttaisivat millään lailla innostuneilta. Ehkä 17-18 vuotiaat tytöt eivät vain voi olla innostuneita muistisairauksista vai voivatko? Toisaalta vakavasti miettien tämä ryhmä on kuitenkin valmistumassa reilun puolen vuoden sisällä, eikö kuitenkin olisi tässä vaiheessa tärkeää, että yrittäisi saada opiskelusta kaiken mahdollisen irti, pian he ovat omillaan. Opettaja kyllä mielestäni yritti monin keinoin saada nuoria jakamaan kokemuksiaan. Tunnilla oli mukava rento tunnelma, opettaja kulki luokassa istui välillä pöydän reunalla välillä seisoi luokan edessä. Opettaja selkeästi osasi opettetavasta asiasta paljon hän kertoi useita käytännön esimerkkejä, hän käytti pienryhmä työskentelyä, esitti aiheeseen liittyvän videon.

Samaa aihetta jatkettiin seuraavana päivänä silloin tunnilla oli vain kolme opiskelijaa. Mm. kaksoistutkinnon suorittaminen asettaa omat vaikeutensa, kaikkia kursseja ei pystytä saamaan eri aikaan vaan lukion ja ammatillisen oppilaitoksen kursseja on päällekkäin. Nyt tällä tunnilla opiskelija oli joutunut valitsemaan matematiikan kertaustunnin ja neurologia tunnin välillä ja nähnyt nyt matematiikan tärkeämmäksi. Suurempi osa lähihoitajaopiskelijoista on valinnut LANU:n eli lasten ja nuorten osaamisalueen, tästä johtuen tässä ryhmässä on vain kuusi oppilasta josta siis puolet oli nyt poissa. Tällä tunnilla opettajalla oli opetusmateriaalina artikkeli erittäin hyvin järjestetystä muistisairaiden hoivakodista, opiskelijat etsivät artikkelista vastauksia opettajan esittämiin kysymyksiin. Jos vertaan omaa työtäni työterveyshoitajana jossa käytän työnantajalta tulevia kyselylomakkeita yms. vastaanotolla käytettävää materiaalia, niin opettajan työssä saa olla huomattavasti luovempi siinä mitä ja miten asioista esität, toisaalta joudut itse luomaan  kaiken esitettävän asian.

Oppituntien lisäksi kävimme omaishoitajaperheessä, missä opiskelija on työssä oppimisjaksolla. Käynti oli pelkästään keskustelua koska omaishoidettava ei juuri nyt ollut kotona tämä oli kyllä opettajalla tiedossa. Tärkeintä oli saada kuulla miten opiskelija ja omaishoitaja kokevat työssä oppimisjakson alkaneen. Opiskelija sai erittäin hyvää palautetta, toisaalta tuntui että omaishoitaja oli pyytänyt opiskelijaa tekemään vielä hyvin vähän. Opettaja kannusti sekä opiskelijaa että omaishoitajaa sopimaan myös perushoidollisista tehtävistä, tähän mennessä opiskelija oli etupäässä ulkoillut hoidettavan kanssa. Ilman opettajan asiaan puuttumista jakso olisi saattanut jatkua hyvin suppeiden tekemisten merkeissä.

Perjantai päivän päätti tutustumiskäynti apuvälinekeskus Respectaan. Mukana oli useampi lähihoitajaopiskelija ryhmä ja muutama hyvinvointiteknologian opiskelija. Paikkaan on kuulemma hankala opiskelijaryhmien päästä koska tulijoita olisi niin paljon, mutta nyt opettajat olivat käynnin saaneet järjestettyä ja homma toimi hyvin. Opettaja ajoi koulun autoa johon suurin osa mahtui, osa tuli omilla autoillaan. Ryhmä käyttäytyi hyvin, yhtään kysymystä ei kukaan nuori esittänyt,  mutta kaikki ainakin kuuntelivat keskittyneesti ja kiersivät taloa kiltisti oppaan johdolla. Oma päiväni päättyi kouluruokailuun johon osallistui vain muutama,  totesimme että siinä vaiheessa kun nämäkin nuoret joutuvat maksamaan kouluruuasta he saattavat muistella kaiholla näitä ammatillisen  oppilaitoksen ilmaisia ruokia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti